ALLERGIAPERHE: Yhteistyöpalaveri

Yhteistyöpalaveri. Kun vanhemmalle myydään ajatus yhteistyöpalaverista, niin sehän on ihana. Ja vielä ihanampi siitä tulee silloin, kun oikeasti kyseisessä palaverissa tehdään yhteistyötä ja lapsi sekä hänen tarpeensa asetetaan kaiken muun edelle. Meidän tämän päiväisessä yhteistyöpalaverissa oli osallisena päiväkodin henkilökuntaa & minä & muutama lääkäri. Tavoitteenamme oli keskustella esiopetuksesta ja siitä, kuinka se olisi kannattavinta hoitaa.

YHTEISTYÖPALAVERI: Kun tulet kuulluksi

Päällimmäinen tunne kyseisestä palaverista on se, että minä tulin oikeasti kuulluksi. En pysty edes sanoin kuvailemaan, kuinka tärkeää minulle oli vanhempana, kun minun huoleni otettiin todesta. Kukaan siinä palaverissa ei vähätellyt huoltani vaan keskityttiin miettimään, millä tavoin tehdään siirtymisestä mahdollisimman helppo lapselleni ja kuinka taataan mahdollisimman hyvä terveyden säilyminen. Tällä hetkellähän Leo on päivähoidossa ryhmässä, jossa lapsilla ei ole edes kotonaan lemmikkejä (osalla henkilökuntaa on, mutta he vaihtavat vaatteet ennen ryhmään tuloa. Tämä on mennyt ok ja en ole jaksanut siitä taistella silloin aikanaan) ja jossa tehdään asioita allergiat edelle. Lisäksi nykyisessä ryhmässä on muitakin allergisia lapsia ja siellä ollaan tarkkoja. Päiväkodin keittiö hoitaa itse allergisten ruoan (=ei suurkeittiötä, vaan keittiö jossa voi aina vierailla ja tietää kenelle voi aina soittaa, jos mitä tahansa tulee). Laitoshuoltaja tekee upeaa työtä ja ymmärtääkseni heidänkin mitoitus on hiukan eri, kuin muualla.

Mutta se kuuntelu, ymmärrys ja hyvä ilmapiiri, jota sain osakseni tämän päivän palaverissa oli jotain uskomatonta.

MITÄ SIELLÄ SITTEN PÄÄTETTIIN?

Yhteistyöpalaverissa tänään pohdittiin eri vaihtoehtoja läpi, iskettiin faktaa ja sairaskertomusta pöytään, mietittiin mikä olisi fiksuinta.

Tällä hetkellä näyttää sille, että lapseni siirtyy esikouluun lähemmäs kotiamme ja tulevan koulun yhteyteen. Esikoulussa on aikuisia enemmän suhteessa lapsiin ja siksi suurkeittiölle siirtyminen tuntuu fiksulle tässä kohdin. Kyseisessä koulussa kuulemani mukaan myös allergisten lasten asiat on saatu sujumaan mukavasti. Sen lisäksi puitiin sosiaalisia suhteita, jotka ovat merkittävässä roolissa näissä pohdinnoissa. Eli pääsee jo esikoulussa luomaan suhteita tuleviin koulukavereihin ja tutustumaan. Pääsee lähelle tulevaa kouluaan. Ei tule jatkuvia siirtymiä, jotka ovat varmasti haastavia; ensin siirtyisi talon sisällä vieraan porukan keskelle ja sen jälkeen taas vuotta myöhemmin aivan uuteen paikkaan kouluun. Lisäksi kyseisessä koulussa on myös erityisluokat, pienennetyt luokat jne., jos sille tulee tarve myöhemmin. Nykyinen päiväkotiryhmä on todella pieni ja heidän pienryhmätoimintansa toimii upeasti, joten esikouluun siirtyminen tulee olemaan valtava muutos näissäkin asioissa.

Kevään aikana pidetään useampi siirtopalaveri eri tahojen kanssa. Pidetään palaveria keittiöiden välillä sekä päiväkodin ja esikoulun välillä, tiiviissä yhteistyössä lääkärin kanssa.

HUOLET HUOMIOITIIN

Minulle vakuutettiin, että yhteistyö on vahvaa ja siirtymisestä pyritään tekemään mahdollisimman ”helppoa”. Lisäksi sain kuulla tosiaan, kuinka kyseisessä koulussa allergikkojen ruokavaliot on saatu kohtuu hyvin toimimaan, siellä on osaamista allergioista (lähinnä anafylaksiasta) ja, kuinka yleisesti ottaen eläinallergisetkin pärjäävät koulumaailmaan siirtyessään. Käytiin läpi, kuinka hyvällä ennakoinnilla voidaan laittaa istumapaikat niin, ettei joudu eläinperheen lapsen viereen istumaan jne.

Minulle jäi vanhempana älyttömän luottavainen olo. Sellainen, kyllä tästä hei selvitään, vaikka huolta riittäisi! Tämä kaikki ei missään nimessä tarkoita, etteikö niitä haasteita ja ongelmia voisi siellä ilmaantua, mutta juuri nyt oloni on luottavainen. Luottavainen sen suhteen, että lapseni tahdotaan voivan hyvin ja hänelle tahdotaan tarjota puitteet voida mahdollisimman hyvin.

AMMATTILAINEN JA YHTEISTYÖPALAVERI

Loppuun tahdon vielä painottaa sitä, kuinka suuri rooli on sillä, kuinka asiaa lähestyy. Itse opiskelen alalle; saatan löytää itseni päiväkodista työskentelemästä vielä joskus ja silloin todella toivon pystyväni luomaan samanlaisen ilmapiirin, kuin minulle luotiin tänään ammattilaisten suunnalta. Vanhempi on paljon paremmassa hengessä keskustelemassa ja pohtimassa asioita, kun ne huolet otetaan tosissaan. Kaikki on helpompaa, kun vanhempi tulee kuulluksi ja hänen mietteitään ei lytätä, vaan otetaan tosissaan.

Itse ainakin myönnän olevani jonkinlainen leijonaemo. Kun joudun puolustamaan lastani ja hyppäämään puolustuskannalle, niin harvemmin muillakaan on kivaa. Silloin hyökkään ja kovaa, koska puolustan omaa rakasta lastani. Se on syytä muistaa, että meillä vanhemmilla se huoli on aitoa ja meillä ne asiat vaikuttavat koko muuhun arkeen. Koko elämään. Meidän murheemme ei ole mitättömiä, vaan ne ovat todellisia. Ja kun ne kohdataan asiallisesti, täydellä halulla auttaa jne., niin uskallan väittää, että silloin me vanhemmat myös vastaanotamme helpommin toiselta puolelta asioita. Puolustuskannalle joutuneena on kovin vaikea nähdä metsää puulta; hyvässä hengessä taas on avoimempi kaikille ja kaikelle.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *