ALLERGIAPERHE: Mitä ihmettä nyt tapahtuu?

Viime postauksessa mietiskelin rasvan tarvetta, sen hyötyjä ja meidän tuskaa sen kanssa näiden menneiden vuosien aikana. Aivot todellakin tarvitsevat rasvaa ja varmasti se on osasyynä meidän selkeästi kohonneeseen oloon, mutta tässä mietiskellessäni tajusin, että muitakin asioita on muuttunut ja niilläkin voi olla vaikutusta kohentuneeseen olotilaan.

ALLERGIAPERHE: Pienet, suuret ilonaiheet

  • Nukahtaminen yöunille vie keskimäärin alle tunnin ja yöllä herätään 0-2 kertaa. KYLLÄ, luit oikein! Olemme nukkuneet nyt öitä heräämättä kertaakaan. Aika uskomatonta.
  • Minulla on iloinen, positiivinen, älyttömän sosiaalinen 4-vuotias
  • 4-vuotiaani on löytänyt korvat päähänsä, mm. kaupassa käymiset ja muut ovat olleet paljon helpompia
  • Jaksaminen on aivan uudenlaista; potkypyöräilyn, kävelyn ja juoksemisen osalta. Ei kiukuttelua voimien loppumisesta tai jalkojen totaaliväsymyksestä
  • Mietitään syntyjä syviä, kiinnostutaan kaikesta ympärillä olevasta entistä isommin
  • Jollekin sanoin juuri viikonloppuna, kuinka tuntuu, että minulla olisi kerrankin HUOLETON 4-vuotias lapsi. Lapsi, jonka ei tarvitse elää sen kovan kivun varjossa ja joka jaksaa. Koska kipu on taas vähentynyt ihan huomattavasti siitä pahimmasta epätoivosta.

MIKÄ IHME TÄHÄN SITTEN JOHTI?

Koska aina on mukava pohtia, että mikä johtaa mihinkin tilanteeseen, niin tehdään se myös tällä kertaa. Minulla on yllättävän monta ajatusta asian tiimoilta. Allergiaperhe, jollaisena meidätkin vähintään osittain koen, niin joutuu aika paljon prosessoimaan tätä kaikkea. Ensin mietitään pää puhki, mikä oireet aiheuttaa ja jälkikäteen sillä puhki mietityllä pään rippeellä yritetään vielä keksiä, että mikä tilannetta  oikeasti tasoitti ja paransi..

Lopetetut maitohappobakteerit

Joku viisas ihminen osasi minulle kertoa, kuinka meidän maitohappobakteeri -valmiste sisältää maissijohdannaista (huom, mahdollisesti sisältää. Se sisätää glukoosia, joka voi olla mm. maissista tai jostain muusta). Meille maissi ei ole katastrofi ikinä ollut, mutta ei se silti sopivakaan ole. Joten tämän kuultuani päädyin lopettamaan toistaiseksi meidän valmisteen; tajuten, että tokihan sillekin voi oireille. Sama valmiste on mennyt jo jonkin aikaa, muistelisin reilua vuotta jopa. Joten Leon koko historiaakin tutkien voisi todeta, että aika suurella todennäöisyydellä siitäkin on voinut tulla jo epäsopiva.. Joten lopetimme sen ja se voi olla yhtenä mahdollisena syynä parempaan olemukseen.

Lopetetut hirssihiutaleet

Eräänä viikonloppuisena aamuna meinasin alkaa keittämään Urtekramin hirssihiutaleista puuroa. Olin jo mitannut kattilaan vedet sekä hiutaleet ja heittänyt nämä hellalle. Pistin hellan yläpuolella olevan valon päälle ja tajusin seassa olevan jotain sinne kuulumatonta. Siinä aikani niitä katseltuani noukin kattilasta pari ruskeaa akanaa. Käännyin Allergialapset -vertaistukiryhmän puoleen Facebookissa, kysyen tunnistaisiko joku niitä kuvan perusteella. Aika nopeasti kävi selväksi, että hirssistä semmoiset eivät todella ole peräisin vaan muut veikkaisivat ennemmin kauraa.

Ei siinä auttanut, kuin selittää lapselle miksei hän saakaan puuroa ja auttaa lapsi sen pettymyksen yli. Sen jälkeen lähti sähköpostia Urtekramille. Nyt meidän pussista löytyneiden akanoiden pitäisi olla tehtaalla tutkittavana ja sieltä odotellaan vastauksia; kuvan perusteella hekin veikkasivat sitä gluteenittomaksi kauraksi. Vielä en ole saanut sieltä suunnalta lisää vastauksia. He lupasivat selvittää, kuinka nämä akanat ovat joutuneet sekaan; pellolta, tehtaalta, myllystä vaiko mistä.

Me kuitenkin lopetimme näiden hiutaleiden syömisen jo tuon löydöksen jälkeen ja uskon sillä olevan vaikutusta tähän kokonaisuuteen, koska kaura on meillä paha. Ja niitä samaisia akanoita on nyt löytynyt ilmeisen monesta pussista, mitä Allergialapsia seuraillut.. Joten todennäköisesti niitä on voinut olla siellä seassa pilkkoutuneena tms jo paljon aiemmin, kuin löysin pussistamme kokonaisen akanan. Joten todennäköisesti lapseni on oireillut hirssihiutaleiden sekaan joutuneeseen kauraan; ei se välttämättä kaikkea selitä, mutta osan. Ja kenties omalta osaltaan sitä seilannutta olotilaa; välillä kauraa osui, välillä ei..

Rasvaa ruokavalioon

Vaikka yllä on kaksi muutakin vallan potentiaalista syytä sille, miksi oireilu on vähentynyt ja olo huomattavasti parempi, niin en suostu hylkäämään rasvan merkitystä tässä kokonaisuudessa. Nimittäin aivot tarvitsevat sitä rasvaa, kuten meistä jokainen tietää. Ja jotenkin voisin kuvitella, että aivojen saadessa rasvaa, voisi myös mm. levottomuus helpottaa ja jaksaminen parantua kaikkinensa. Tämä ei ole faktaa vaan puhdasta mutuilua, koska se on toisinaan hauskaa. Ja miksei rasvan lisääntyminen ruokavaliossa voisi vaikuttaa myös tähän iloisuuteen ja muuhun.

Tänään maistelemme lettuja jo neljännen kerran ja kyllähän se jännitää! Sitä tahtoisi niin kovasti uskoa, että tuo rasva sopisi vihdoin ja se tulisi nyt jäädäkseen. Vielä sitä ei kuitenkaan voi mitenkään tietää vaan se todellakin jää nähtäväksi. Alku on kuitenkin ollut lupaava ja toivon kipinä on herätetty.

MITÄ SEURAAVAKSI?

Sitä sanotaan aina, kuinka täytyisi olla vähintään pari askelta edellä. Tällä kertaa tämä allergiaperhe meinaa olla pari askelta edellä.

Keväällä jo mietin kovasti Antioksidanttiklinikkaa, mutta silloin saimme häädettyä parasiitin ja olo koheni, joten hylkäsin sen ajatuksen. Tällä kertaa en meinaa peruuttaa meidän aikaa, vaikka Leo voisi kuinka hyvin marraskuun alkupuolella, kun aikamme lähestyy. Me menemme sinne, käännämme sen kortin ja kokeilen olisiko siellä lääkärillä tarjota meille jotakin. Olen kuullut AO-klinikasta niin paljon positiivista, että meidän on tullut aika kokeilla se. Siellä selvinnee vitamiinien, hivenaineiden ja muiden tilanne tuossa pienessä elimistössä. Se tieto voi ajaa meitä taas eteenpäin, siihen tahdon uskoa. Missään nimessä en usko käyntiä turhaksi vaan todellakin uskon meidän saavan siitä käynnistä paljonkin irti. Joten se on suunnitelmissa.

Toinen mikä on suunnitelmissa on toimintaterapeutilla käynti, johon menemme jo ensi viikolla. Menemme toimintaterapeutille, joka ymmärtää lapsista, allergioista, aisti-jutuista ja vaikka niin mistä. Miedän valinta on ehdottomasti Pienet sydämmellä Helsingistä. Haluan ammattilaisen näkemyksen tämän puolen asioista, koska äitinä en osaa sanoa enää mitään tähän puoleen. Joten aika käydä toimintaterapeutin vastaanotolla pyörähtämässä. Ensi viikolla olemme toivottavasti aavistuksen viisaampia tämän puolen asioista.

Eli seuraavina suunnitelmina on toimintaterapia ja aisti-juttujen selvittely, Antioksidanttiklinikalla käyminen ja ravitsemus-juttujen selvittely sekä lisäksi jatkamme rasvakokeilua hitaasti mutta varmasti. Jos tuo margariini pysyy mukana menossa jouluun asti, niin olen luvannut leipoa lapselleni piparkakkuja. Margariinin pysyessä mukana saamme jouluna aika huikeita pipareita ja jos se ei pysy mukana, niin teemme sose-hiutale-pipareita. Joten sillä uskalsin niitä lapselleni luvata; on margariinia tai ei, niin keksejä saamme aikaan ja Leo ei onneksi odota pipariensa tuoksuvan kanelille tai muille joulun tuoksuille. Joten.. Näillä eväin eteenpäin!

Kommentit (4)
  1. Minna Kristallikimarasta
    8.10.2019, 19:12

    Voi niin tiedän tuon allergiaperheen elämän, tosin lapsi on nyt jo 22, joten ei enää asu kotona, mutta kaikkea on koettu. Olen itse myös allerginen, mutta sitä ei muuta mikään. Tsempit teille!

    1. Elina //Vauhtihirmun elämää
      13.10.2019, 11:45

      Kiitos <3 Allergiaelämä on omanlaisensa tie kuljettavana.. <3

  2. Tsemppiä sinne! Allergiat on itsellekin tuttuja.

    1. Elina //Vauhtihirmun elämää
      13.10.2019, 11:45

      Kiitos <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *