ALLERGIAPERHE: Kanaa ja myskikurpitsaa

Hetken aikaa me rauhoitimme tilannetta ja keskityimme vain nautiskelemaan tästä elämästä. Helmikuussa syntyi aiheesta Aika rauhoittaa tilanne -postauskin. Alkoi tuntua, ettei mikään kokeiltu enää sopinut ja muutenkin jokin tökki. Siitä ei mennyt kauaa, kun Dientamoeba fragilis -parasiittitesti näytti jälleen positiivista ja kerta heitolla löytyi syy sille, miksi kaikki alkoi jälleen tökkiä. Leo söi tähän jälleen kunnon antibioottikuurin, sitten toivuttiin hetki ja nyt taas lähdetään kokeilemaan uusia ruoka-aineita hiljalleen. Mutta PARASIITIT; en voi edes tarpeeksi painottaa kuinka suuressa roolissa tuo Dientamoeba tuntuisi olevan meidän elämässä.. Nyt jo toistamiseen sen häädön jälkeen näyttää niin paljon valoisammalle.

ALLERGIAPERHE: Uusia ruoka-aineita kokeilemassa

Uusien ruoka-aineiden kokeilu on aina aika raastavaa. Pelottavaa. Kammottavaa. Hirvittävää. Tuskastuttavaa. Fakta on se, ettei ennalta voi tietää yhtään, mitä odottaa. Ihanne tapauksessa se uusi ruoka-aine ei tee yhtään mitään ja selvitään oireetta. Toinen vaihtoehto on, että se aiheuttaa pientä oiretta, joilla kuitenkin elämä jatkuu eikä oireet häiritse elämää suuremmin. Kolmantena tulee tuska ja kovat oireet; hengitysvaikeuksia, yöunien menetystä, kipukohtauksia, oksentelua, sattuvat ihottumat tai muuta vastaavaa. Kolmas kategoria on se, jota saa pelätä joka kerran, kun antaa lapselleen uutta maisteltavaa (varsinkin nyt, kun näitä kaikki on maisteltu jo joskus aikaisemminkin). Ja kun se pelko ei lopu siihen ensimmäiseen kynnen pään kokoiseen palaseen vaan se pelko elää mukana jopa viikkoja, kun maistetaan uudestaan ja uudestaan sekä kokeillaan kasvattaa määrää toisinaan.

Aina elää mukana se pelko, että “Mitä, jos oireet ovatkin niin kovat, ettei Leo suostu  enää jatkossa maistamaan yhtään mitään?” Silti täytyy yrittää voittaa oma pelkonsa, kertoa lapselle avoimesti kuinka nyt kokeillaan jotain uutta ja kannustaa lasta maistelemaan uusia makuja. Meillä Leo tietää jo itsekin, että ihanne tapauksessa elämä jatkuu normaalina, mutta huonon tuurin osuessa kohdalle vatsa voi olla todella kipeä ja olo kurja. “Äiti sovitetaan tätä mun masulle.” – on meillä Leon vakio ajatus uuden kokeilusta. Hän haluaa sovittaa erilaisia ruokia masulleen ja sen jälkeen katsotaan, että tykkääkö masu siitä vai ei. Ja saattaa tuo lapsi tuumata “Äiti, mä tykkään tästä mut katsotaan tykkääkö mun masukin.” Me keskutelemme Leon kanssa paljon mm. siitä, että maistuuko jokin hänen mielestään hyvälle. Äiti joutuu usein maistamaan uusia myös, jotta poikakin saa rohkeuden maistella ja kertoa mielipidettä uudesta mausta. Myskikurpitsa esim. aiheutti meillä monet keskustelut ennenkö todettiin myskikurpitsamuussi Niin kauniiksi. 

MYSKIKURPITSAA JA KANAA

Me olemme allergiaperhe, kyllä. Ei siitä mihinkään pääse ja allergiaperhe joutuu monessa kohdassa miettimään erinäisiä asioita, siitepölyistä ruokiin. Näidenkin kokeilujen aloittamisen tiimoilta pidimme ravitsemusterapeutin kanssa keskustelutuokion ja puntaroimme yhdessä, että mitä kokeilisimme seuraavaksi.

Vihanneksia Leon ruokavaliossa on kovin vähänlaisesti, koska parsakaali on ainoa ja sekin on hyvin tarkkaan rajoitettu määrällisesti. Joten tuumasimme, että jokin vihannes voisi olla hyvä kokeilla seuravaaksi. Puntaroimme eri vihannesten välillä ja lopulta päädyimme myskikurpitsaan. Allergialasten FB-ryhmä oli jälleen korvaamaton, kun pohdin missä muodossa lähdemme myskikurpitsaa kokeilemaan ja maistelemaan. Leo muisti aiemmalta kerralta “myskikurpitsamössön” eli ilmeisesti sen uunissa paahdetun. Ja protestoi todella vahvasti, ettei todellakaan maista sellaista mössöä. Mutta tuolla vertaistuki-ryhmässä tuli ideoita valtavasti ja tosissani aloin haaveilla tämän sopimisesta; myskikurpitsasipseistä kekseihin ja sosekeittoon. Ihan huippua! Yksi heitti ilmoille idean myskikurpitsamuussista ja siitä se idea lähti, koska Leo on on höpötellyt jo ties kuinka pitkään perunamuussista. Joten ajatus muussista oli helposti myytävissä!

Toiseksi uudeksi valikoitui kana (kuvassa on myös äidin perunat ja naudat, joihin tuolla 4-vuotiaalla on vielä hiukan matkaa). Meillä toki menee perua ja sitten erinäisin rajoittein lohi + vatajan nakki + tietyn merkkinen pekoni. Eli lihoja on jokunen, mutta pääroolissa on kuitenkin tuo peura ja sen rinnalle olisi hyvä saada jotain muutakin. Jo pelkästään hinnan takia, mutta ihan muutenkin. Kana on se pelottavampi näistä, ihan kiistatta. Se on ollut ensimmäisiä sopivia, kaatunut 10kk tietämillä ja sen jälkeen oireillut todella kovasti pienestäkin annoksesta jokaisella kokeilukerralla. Voisi sanoa, ettei kanan kanssa ole päästy edes kunnolla kokeilemaan, kun se on jouduttu jättämään jo pois kovien kipujen sekä oksentelun vuoksi.

Maanantaina maisteltiin myskikurpitsaa, tiistaita kanaa ja keskiviikkona myskikurpitsaa. Eilinen on pidetty taukoa ja tänään jatkamme taukopäivällä; huomenna taas maistamme kanaa, sunnuntaina myskikurpitsaa. Aika pienillä maistiaisilla mennään ja katsotaan, miltä näyttää. Lupaavalta kuitenkin voisi sanoa näyttävän, kun ensimmäisestä myskikurpitsa-päivästä on kulunut jo neljä päivää ja sen jälkeen kahtena päivänä tupattu lisää uusia elimistöön. Silti ei mitään maininnan arvoista toistaiseksi; yöt nukutaan, ei valitella kipua tavallista enempää ja ihan on aurinkoinen oma itsensä tuo lapsi.

MIHIN TÄSTÄ JATKETAAN

Meidän allergiaperhe joutuu aina miettimään elämää eteenpäin; aina täytyy olla suunnitelma miten jatketaan. Jotenkin itselle se ainakin luo turvaa, että aina on se suunnitelma. Nyt kuitenkin jatkamme näiden kahden uuden kanssa parikin viikkoa ja jos mitään ei ilmene, niin todennäköisesti jatkamme kurkun testailulla. Tai siis otamme kurkun kolmanneksi tähän rinnalle. Koska jos kana ja myskikurpitsa ei oireile parin viikon sisällä, niin niiden sisäänajoa jatketaan hiljalleen; sopivuuden tietänee kuukauden tai kahden kuluttua. Meille tuntuu sopivan tällainen hidas lähestymistapa, jossa määrien kasvatus tapahtuu aivan portaittain ja hiljalleen.

Mutta kuten sanottu; nyt saa nostaa ne peukalot pystyyn, ristiä loput sormet ja vaikka nostaa varpaatkin kohti kattoa! Koska oikeasti tällä hetkellä kokeilemme ruoka-aineita, joilla olisi aika isokin merkitys ja jotka mahdollistaisivat niin monia juttuja! Olen toiveikas.