Stressi otti erävoiton?

Täällä on ollut hiukan hiljaista, koska yksinkertaisesti muutto on vienyt minusta nyt pitkälti kaikki mehut ja ei minulla ollut nettiäkään ennen eilistä täällä uudessa asunnossa, johon olemme Leon kanssa jo pitkälti asettuneet. Joten olen yrittänyt olla stressaamatta edes blogista, koska missään muussa sen välttely ei ole oikein onnistunut. Olen viimeisen viikon asunut kahden kodin välillä, juossut kauppoja läpi yrittäen saada haalittua kaiken välttämättömän, pessyt pyykkiä non-stoppina  aina kotona ollessa ja miettinyt Leon streptokokkia tai muuta sairastelua. Olen lopettanut sähkösopimuksen, irtisanonut asunnon, tehnyt osoitteenmuutoksen, aloittanut työt, valvonut kipeän lapsen kanssa ja stressi on ollut kieltämättä aivan katossa. Nyt näyttää sille, että se stressi on vaatinut veronsa ja käynyt oman terveyden päälle.

STRESSI

Vatsani on ollut löysällä jo muutaman viikon, kaksi viimeistä enemmissä määrin. Olen laittanut sen aivan puhtaasti stressin piikkiin ja ajatellut, että vähemmästäkin vatsa menee sekaisin ja alkaa reagoimaan. On yllättävän stressaavaa heittää valtaosa omaisuudestaan pois, hävittää muistoja, onkia pesukoneesta vaatteita jotka eivät kestäneet kuumaa pesua ja katsoa taaperoa, joka ei täysin tahdo ymmärtää tällaista muuttamista. Sen lisäksi on juostu kaupasta toiseen uusimassa välttämättömiä tavaroita; siivilät, veitset, muoviastiat, Leon kaikki ruoanvalmistus astiat, vessapaperit jne. Ikinä en ole muuttanut näin pahasti ilman mitään. Ensimmäisenkin muuton yhteydessä omistin jo valmiiksi kynän ja paperia, jotka luonnollisesti muuttivat mukana. Tällä kertaa oli haettava uudet kynätkin kaupasta. Unohtamatta Leon sairastamaa streptokokkia, 20vrk ab-kuureja ja niiden kaiken näkymistä Leon olossa. Leo lähtee mahdollisesti Tyksiin tutkimuksiin asian tiimoilta; otetaan siitä erillinen postaus, kunhan asiat hiukan selkenee loppuviikosta! Siihen päälle alkoi työt viikko sitten. Joten kyllä, stressiä on piisannut yhden ihmisen harteille!

VATSAVAIVAT

Olen kirjoitellut omista vatsavaivoistani jo huhtikuussa ensimmäisen kerran “Allergisen lapsen allerginen äiti” -postauksessa. Silloin vatsavaivat ilmenivät silloin tällöin ja luovuinkin maidosta hiljalleen kokonaan, joka helpotti oloa ihan huomattavasti. Muutama viikko sitten kuitenkin vatsavaivat alkoivat kasvaa ja silloin tosissani aloin miettimään, että mitähän tämä nyt on. Löysin tuolloin vielä selityksen yksinkertaisesti tästä stressistä; streptokokki, pitkät ab-kuurit, töiden aloitus sekä henkisesti raskas muutto olivat aika hyviä ehdokkaita selittämään asiaa. Eilen kuitenkin aloin ripuloimaan, vatsaan sattui kovasti ja lopulta lähdin päivystykseen vatsan kramppaillessa jo tyhjänä.

MITÄ TÄMÄ SITTEN ON?

Siihen en valitettavasti vielä tiedä minkäänlaista vastausta. Eilen päivystyksessä virtsasta löytyi verta ja se lähti jatkoviljelyyn. Tulehdusta ei ollut. Tänään soitin lähi terveyskeskukseen ja sain ajan huomiselle aamulle heti kahdeksaksi. Josko pääsisin lisätutkimuksiin, että mikä tämän ripuloinnin ja kivut nyt aiheuttaa. Heti, kun erehdyn jotain laittamaan suuhun, niin hetkeä myöhemmin istun itkien vessassa. Vatsatautia tämä ei todennäköisesti ole, koska oirehdinta alkanut hiljalleen jo kauemmin aikaa sitten. Lieneekö sitten jotain allergiaa, herkkyyttä jotakin ruoka-ainetta kohtaan, ärtyvä suoli vai ties mitä. Uskon kuitenkin, että stressillä on tässä oma roolinsa laukaisijana. Toivotaan, että terveyskeskuksemme suostuu tutkimaan; kovin kauaa en kestäisi ripuloida. Nyt olen sairaslomalla ainakin tämän viikon, koska olipa tämä tarttuvaa tai ei, niin päiväkotiin ei oikein ole asiaa ripuloivana. Nyt ei auta kuin toivoa, että olo käy helpottamaan tai löytyisi jokin syy tälle. Tahdon vain sanoa teille muille, että yrittäkää muistaa pitää itsestänne huolta, vaikka millainen stressi pukkaisi päälle <3