Itselle sopiva työ vähentää stressiä
Pääsin ensimmäistä kertaa soveltuvuustesteihin, kun hain erästä pestiä. Olen jo jonkin aikaa jauhanut, että työstressin yksi aiheuttajista on ns. ihminen väärässä työnkuvassa -ilmiö. Eli että on hakeuduttu työtehtäviin, jotka eivät sovellu omalle temperamentille eli synnynnäisille luonteenpiirteille. Seurallinen ihminen tuskastuu, jos joutuu nyhjäämään yksin tehtäviensä kanssa työhuoneessaan. Tarkkailija ja luonteeltaan vetäytyvä taas saa stressipulssinsa kohoamaan, jos joutuu jatkuvasti edustamaan.
Joidenkin soveltuvuustestien tarkoitus on mitata juuri näitä hakijan melko pysyviä luonteenpiirteitä. Tällä tavalla työnantaja pääsee selville siitä, vastaavatko ne haettavaan toimeen tarvittavia ominaisuuksia. Olin hyvin samaa mieltä omista testituloksistani. Olen kutakuinkin juuri sellainen, mitä tulokset kertoivat. Hyvässä ja pahassa.
Kaikilla työnantajilla ei ole aikaa tai rahaa testauttaa työnhakijoitaan. Se mitä voi tehdä selvittääkseen itselleen sopivan työnkuvan, on opetella tuntemaan itsensä. Millaisista tehtävistä on aiemmin pitänyt? Mihin on suorastaan uppoutunut? Entä mitkä tehtävät ovat olleet stressaavia? Millaiset työskentelytavat ovat kaikkein parhaimmat? Omia vahvuuksiaan kannattaa miettiä tovi jos toinenkin.
Kaiken a ja o on olla itselleen rehellinen. Voi nimittäin olla, että se mikä ei ole yleisesti niin arvostettua (esim. jokin rutiinitehtävä), voi tuntuakin itsestä mielekkäältä ja taas jokin arvostetumpi pesti (vaikka esimiestehtävä) tuottaakin tuskaa. Pelkän ulkoisen arvostuksen takia ei kannata lähteä tavoittelemaan mitään toimenkuvaa. Sillä tavalla saa ajettua itsensä loppuun ennemmin tai myöhemmin.
Kuva täältä.