Stressistä palautuminen

Huomasin viime viikolla Helsingin Sanomissa jutun perheenäidin stressaamisesta. Äidiltä oli mitattu stressitasoja ja stressistä palautumista sykevälivaihtelun avulla. Päivissä oli tavanomaisia stressipiikkejä, joita aiheuttivat työskentely, kuntoilu jne.

Stressistä palautumiseen kokeiltiin mm. hengitysharjoituksia ja puistossa kävelyä, jotka laskivatkin stressitasoja. Oli kuitenkin yksi tapahtuma, jonka aikana äidin stressitaso suorastaan romahti alas:

Kun äiti halasi ja piti lapsia sylissään televisiota katsellessaan.


Tulos ei sinänsä ole yllättävä. Kosketus muiden ihmisten tai eläinten kanssa laukaisee kehon oksitosiinihormonin tuotannon samalla kun stressihormonien taso laskee. 

Toiseksi, vaikka television töllöttelyä sohvalla monesti parjataan, se ei välttämättä ole ollenkaan huono keino palautumiseen. Riippuu paljolti ihmisestä, mutta etenkin suorittajatyypille totaalinen pysähtyminen tekee yleensä hyvää. Suorittaja voi nimittäin alkaa suorittamaan rentoutumisharjoituksiakin siihen malliin, että rentoutumista ei tapahdu.

Artikkeli muistutti taas kerran siitä, että kaikki eivät palaudu stressistä samalla tavalla. Lukuunottamatta syvähengittämistä ja nukkumista väittäisin, että jokaisella on juuri ne omat parhaimmat keinot palautua.

Itselläni on kourallinen erilaisia keinoja, joita käytän rentoutumiseen ja liiallisen vauhdin hidastamiseen. Tässä niistä osa:

1. Lähden metsään.

2. Hengitän syvään.

3. Silitän ja halaan lähimmäisiäni.

4. En ikinä pihistä yöunista.

5. Katson ASMR videon.