Stressijärjestelmä kehittyy jo varhain
Stressijärjestelmämme kehittyy jo varhaisvuosina ja siihen vaikuttaa vahvasti ensimmäisinä elinvuosinamme saama hoiva. Jos aivan tarkkoja ollaan, äidin stressaaminen vaikuttaa jo kohdussa olevaan sikiöön.
Vauvan ja lapsen kehittyminen tapahtuu aina vuorovaikutuksessa. Kun vauva kokee jotain uutta, jännittävää tai pelottavaa, hän tarvitsee aikuisen rauhoittumisensa tueksi. Vauvalla on itseasiassa luontainen taipumus stressitilaan (eli valpastumiseen), mutta heikosti keinoja rauhoittua itse. Syli, kosketus ja rauhallinen olemus laukaisevat vauvan kehossa stressijärjestelmän vastakkaisen puolen eli ns. rauhoittumisjärjestelmän.
Sillä, että vauva joutuu selviytymään jatkuvasti stressaavista tilanteista itsekseen, on todennäköisesti ikäviä seurauksia pitkällä aikavälillä. Vauvana saatu hoiva vaikuttaa osaltaan myös stressiherkkyyteen eli siihen, kuinka helposti ja kuinka voimakkaana stressireaktio syntyy. Jos vauvana on kokenut runsaasti stressiä ilman, että sitä on aikuinen ollut säätelemässä, elimistö voi myöhemmin tuottaa herkemmin stressihormoni kortisolia. Vauva tai pieni lapsi tarvitsee aikuisen säätelemään stressiään, jotta hänelle muodostuu keinot sen säätelyyn myöhemmällä iällä.
Myös lapsen käsitys itsestään muodostuu vuorovaikutuksen kautta. Hoitajan tavasta suhtautua vauvaan ja kohdella häntä, tulee vauvalle totta. Esimerkiksi itsetunto saa alkunsa juuri näiden varhaisten kokemusten myötä. Kun vauvan jättää useita kertoja itkemään yksin, hän saa kokemuksen, että ei ole tarpeeksi hyvä ja arvokas saamaan hoivaa. Eläinkokeissa on havaittu, että kosketuksen rajoittaminen aiheuttaa leikki-ikäisissä poikasissa levottomuutta, lyhytjänteisyyttä ja toisten kiusaamista.
Aikuisellekin kosketus ja toisten ihmisten läheisyys on tärkeää. Esimerkiksi kaikenlaiset kosketushoidot rauhoittavat ja rentouttavat ylikierroksilla käyvää kehoa ja mieltä. Yhtä lailla ystävällinen keskustelu rauhoittaa ja toimii mielen kosketuksena.
Mutta lapselle ja etenkin pienelle vauvalle läheisyys on elinehto.
Hypoteesi on, että aivot liittyvät paljon muihinkin sairauksiin kuin aivosairauksiin. Alkaa esimerkiksi olla näyttöä, että osa sydän-ja verisuonitautien sekä syöpien riskeistä ohjelmoituu aivoissa varhaisten stressitekijöiden seurauksena.
Hasse Karlsson, psykiatrian professori, Turun yliopisto, Turku Brain and Mind Center
Lisää aiheesta voi lukea näistä kirjoista:
Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin.
Rakkaus ratkaisee. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys aivojen kehitykselle.