Uskoo, ei usko, uskoo, ei usko – Täytyykö kumppaneillla olla sama vakaumus?
Viime viikolla kirjoitin siitä kuinka voi olla hyvä ainakin yrittää tutustua kumppanille tärkeisiin asioihin. Tekstiin kirjoitin myös kohdan, ettei kumppanini tarvitse hengittää kristillisyyttä. Ajatus jäi pyörimään mieleeni ja sen äärelle tahdon tänään pysähtyä.
Aiemmin ajattelin, ettei toisen vakaumuksella tai sen puutteella ole minulle mitään merkitystä. Sitten koin, että sillä onkin suurempi merkitys kuin olisin koskaan osannut arvata. Nyt ajattelen, että vakaumusta suurempi merkitys on asenteella toisen vakaumukseen.
Vaikka hengellisyys ei ole koko ihminen, eikä se tee kenestäkään parempaa tai huonompaa, on se kuitenkin esimerkiksi itselleni asia, joka lävistää tällä hetkellä koko elämäni. Se on työni, maailmankuvani, ihmiskäsitykseni, vakaumukseni, syyni, tukeni ja turvani. Tämä on kumppanini myös hyvä ymmärtää; että kristillisyys näkyy väistämättä arjessa, mikäli arkea kanssani jakaa. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa, että kumppani kokisi itse kristillisyyden merkitykseliseksi tai edes omakseen.
Voimme suhtautua meille vieraaseen vakaumukseen monella eri tavalla. Se miten suhtaudumme muiden vakaumukseen ja millainen rooli omallamme on, vaikuttaa siihen kuinka hyvin voimme elää eri vakaumuksen omaavan henkilön kanssa. Osalle vakaumukset ovat niin voimakkaat ja ristiriidassa, ettei yhteiselo onnistu vaikka muuten yhdessä oleminen olisikin mukavaa. Esimerkiksi itse en osaisi kuvitella palaavani rippikoululeiriltä kotiin, jossa odottava ihminen näkisi minun juuri johdattaneen nuoria johonkin haitalliseen tai negatiiviseen. Sen sijaan voin hyvinkin olla suhteessa ihmiseen, joka ei jaa uskoani tai luottaa itse elämässään, johonkin mitä en ymmärrä, jos molempien uskolle ja arvoille on kuitenkin suhteessa tarvittava tila ja kunnioitus.
Kumppaneilla ei tarvitse olla sama vakaumus. Heidän välillä täytyy kuitenkin olla kunnioitus ja mahdollisuus tarvittavaan tilaan. Myös suhteessa vakaumukseen tai vakaumuksettomuuteen. Joillekin se muodostuu vain yhteisessä vakaumuksessa, joillekin myös jossain muussa.