Tarvitaan juhlat

Miten ihana päästä osaksi tällaista. Osaksi rakkautta.

Vihkipaikka oli upea. Sää oli paras mahdollinen. Tuore aviopari katsoi luottavaisesti toisiinsa ja tulevaisuuteen aavalle merelle – koko yhteinen elämä on täynnä mahdollisuuksia. Edessäpäin.

Miten ihana päästä osaksi tällaista. Osaksi rakkautta.

Minulla on takana vähän ankea kevät. Koronaeristyksen lisäksi eräs läheisistäni sairastui  – ei koronaan mutta muuten. Kun lähipiirissä on sairautta, elämä kapeutuu väistämättä: Mitä olet syönyt, oletko saanut nukuttua, onko kipuja. Koronaeristys ja arki sairauksineen kapeutti paitsi fyysistä liikkumista, myös ajatteluani.

Olen kaivannut spontaania iloa, sisäistä vapautta, naurua, lasi kuplivaa. Tajuan sen näissä häissä. En ole tajunnut edes kaivata tällaista, mutta tänään muistin, miten tärkeää juhlat ovat.  Täällä läheistensä ympäröimän tuore aviopari paistatteli rakkaudessa. Ja se tarttui. Minähän olin täällä ”vain” töissä.  Häiden jälkeen soitin ystävälle. Pyysin anteeksi, etten ole jaksanut pitää yhteyttä tai saanut aikaiseksi. Soitin isälle. Tuntui hyvältä puhua.

Miten ankeaksi voi elämä muodostuakaan jatkuvine saman toistoineen.  Ankeana en jaksa oikein ottaa luuriakaan käteen ja valittaa ankeuttani. Tänään olin iloinen, että pääsin työni puolesta todistamaan jotain kaunista ja aitoa. Tarvitsin juhlat.

Elämässä on pitkälti kyse juuri tästä; osaanko hakeutua rakkauden piiriin, hyvien ihmisten ympärille, ottaa hyvää vastaan ja laittaa sitä kiertämään

Häissä luettiin tuttu Paavalin rakkauden ylistys.  Elämässä on pitkälti  on pitkälti kyse juuri tästä; osaanko hakeutua rakkauden piiriin, hyvien ihmisten ympärille, ottaa hyvää vastaan ja laittaa sitä kiertämään. Olla hyvän puolella. Tänään on helppo uskoa, että suurin niistä on rakkaus.

Valmistelen parhaillaan huomista jumalanpalvelusta. Huomenna vietämme kirkon synttäreitä: Helluntaita. 2000 vuotta sitten Pyhä Henki sai aikaiseksi sen, että tuntemattomat ja eri kieliä puhuvat ihmiset ymmärsivät yllättäen toisiaan.

Aika mahdottomalta se toisen erilaisen ymmärtäminen täältä katsottuna tuntuu.  Yhteinen äidinkielikään ei näytä auttavan ymmärtämisessä. Mutta toivon, että Henki avaisi minut ymmärtämään paremmin.  Ainakin toivon, että tämänpäiväisen hääjuhlan hyvä pöhinä ja luottamuksen ilmapiiri voisi olla totta ihmisten kesken yleisemminkin.  Myös huomenna kirkon syntymäpäivänä. Ehkäpä Pyhä Henki yllättää meidät huomenna jälleen ja saa meidät pistämään pois pölyttyneet systeemit ja rakkauden virtaamaan? Sellaisessa haluan olla mukana.

Rakkausjuhla terveisin,

Minna  Tuominen

Olen porvoolainen pappi ja paripsykoterapeutti. Täällä kirjoitan asioista,  jotka jättävät tunnejäljen.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *