Touko Suomesta
Kävin katsomassa Dome Karukosken ohjaaman ”Tom of Finland” –elokuvan. Jostakin arvostelusta olin lukenut, ettei elokuvassa tarpeeksi tuotaisi esille sitä seikkaa, että Touko Laaksosen nuoruudessa homoseksuaalisuutta pidettiin Suomessa sekä rikoksena että mielen sairautena.
En tiedä, miten paljon asiaa olisi elokuva-arvostelun tekijän mielestä ollut syytä korostaa, mutta minuun elokuva vaikutti nimenomaan erilaisuuden sekä rakastamisen ja rakastetuksi tulemisen oikeutuksen puheenvuorona.
Tuskin kukaan tiesi tai tuskin kukaan olisi ymmärtänyt, että Laaksonen piirsi muutakin kuin maisemakuvia kaarinalaiskotinsa vintillä. Elokuvassa kuvataan, miten homoseksuaalisuuden toteuttaminen oli aito uhka väkivallalle, pidätyksille tai mielisairaalan suljetuille osastoille ja ”terveeksi tekemiselle”. Lopulta, kun Laaksonen aikanaan näytti kuvia sisarelleen, tuli oitis kysymys, mitä kuvat merkitsisivät perheen maineelle. Mutta Laaksonen, aikansa rajoituksiin saarrettuna, piirsi ja unelmoi.
Laaksosen elämänkumppani oli koko parisuhteen ajaksi tuomittu olemaan muiden silmissä pelkkä kämppis. Vähän ennen kumppanin kuolemaa Laaksonen päättää toteuttaa tämän toiveen ja he käyvät hankkimassa kotiinsa keltaiset verhot, vaikka keltainen on Laaksosen mielestä ”nynnyjen väri”. Elokuvan kangaskaupassa Laaksonen ottaa kumppaniaan ensimmäisen kerran julkisesti kädestä. Tämä oli kumppanin suuri toive, että he voisivat kulkea julkisesti käsi kädessä ja että heillä voisi olla kotona verhot, jotka voisi myös avata ja antaa päivän paistaa sisälle. Kangaskauppiaan metrimitan edessä he seisovat kuin alttarilla ja vastaavat kauppiaan kysymykseen ”Tahdon”. Siinä on heidän julkisen sitoutumisensa alttari – kaikki se, mikä heille voitiin antaa.
Kaarinalaisen opettajaperheen Touko oli vain yksi monista, joka suuren osan elämästään joutui salaamaan sen, miten hän halusi rakastaa ja tulla rakastetuksi. Hänen toiveensa voida jakaa elämänsä ja unelmansa toisen miehen kanssa oli tuomittu vääräksi ja sairaaksi. Karmivaa ajatella, että joku vieläkin voi ajatella niin.