Suomalaisten ja eteläafrikkalaisten jouluperinteiden eroja
Olemme olleet mieheni kanssa jo yli vuosikymmenen yhdessä ja siitä suurimman osan naimisissa. Erityisesti ensimmäisinä jouluina jouduimme miettimään omia jouluperinteitä ja luomaan yhteisiä uusia perinteitä. Pienimmät erot liittyvät luonnonolosuhteiden tuomiin eroihin: suurimmat erilaiseen ymmärrykseen siitä, mitkä suomalaisista jouluperinteistä ovat uskonnollisia.
1. Ero: lumenvalkoinen vs. biitsinvalkoinen joulu
Ensimmäinen ero liittyen jouluperinteisiin johtuu siitä, että Etelä-Afrikassa on sijaintinsa puolesta päinvastaiset vuodenajat kuin Suomessa. Kun harmaassa, pimeässä ja loskaisessa Helsingissä haikailen lumisen joulun ja hiihtämisen perään, haikailee mieheni perheaikaa ison valtameren rantabiitsillä, uimista, auringonottoa ja kesästä nauttimista.
2. Ero: oikea juhlapäivä
Etelä-Afrikassa joulua vietetään joulupäivänä, ei aattona. Lahjat jaetaan yleensä jouluaamuna. Toisaalta, maassa maan tavalla.
3. Ero: ruokaperinteet
Koska mieheni on viettänyt joulunsa perinteisesti suomalaisten isovanhempiensa luona, on hän syönyt yleensä perinteistä suomalaista jouluruokaa. Mieheni juuret ovat tosin hämeessä ja karjalassa, kun itse olen umpikeskipohjalainen. Ruokaperinteittemme erot noudattelevat siis enemmänkin Suomen sisäisiä eroja.
Ensimmäisenä jouluna jouduin siis järkyttymään, kun mieheni kutsui sillisalaattia rosolliksi ja oli kuutioinut kasvikset epäsymmetrisesti. Keskipohjalaisella perfektionismillähän rosolli maistuu pahalta, jos sen kasviskomponentteja ei ole leikattu symmetrisiksi kuutioiksi. Kerrottakoon, että seuraavana jouluna rosollissa ei ollut silliä ja siedin sitä, ettei kasviskuutioiden malli ei välttämättä vaikuta olennaisesti niiden makuun.
Mikä lanttulaatikko? Etelä-Afrikassa kaikki muut suomalaiset jouluruuat oli suhteellisen helppo valmistaa, mutta lanttu ei siellä kasva. Siispä kokkaamisesta innostunut mieheni päätti laittaa ensimmäisenä yhteisenä joulunamme lanttulaatikon nauriista, koska ne vaikuttivat saman näköisiltä ja oloisilta. Kerrottakoon, että makueron huomasi lopputuloksesta kuitenkin varsin nopeasti ja yhteisymmärryksessä päätimme, että seuraavana jouluna laitamme vain lanttua lanttulaatikkoon.
4. Ero: tontut, suloisia satuhahmoja vai ilkeitä kodinhenkiä?
Yhtenä suurimmista eroista suomalaisen ja eteläafrikkalaisen joulun välillä on suhde tonttuihin. Suomalaisille niin viattomat tontut näyttäytyvät eteläafrikkalaisin silmin viheliäisinä ja vähän pahanilkisinä kodinhenkinä. Sen takia kristityille eteläafrikkalaisille tontut ovat vähintäänkin hankala ja inhottava lisä joulun vietossa. Harva suomalainen sitä välttämättä tietää tai muistaa, että tontut ovat olleet myös suomalaisessa kotimaisissa kansanuskomuksissa kodinhenkiä ennen kuin ne “kesytettiin” joulupukin apulaisiksi ja satuhahmoiksi. Tämän takia en itsekään pidä erityisemmin tontuista.
Meidän perheessä vietetään siis tontutonta joulua. Tontuttomassa joulussa hankalinta on ollut joulukoristeiden löytäminen: siinä on saanut käyttää hieman luovuutta ja kykyä tehdä löytöjä. Tontut olemme korvanneet enkeleillä, joulukelloilla, tähdillä ja tonttulakkipäisillä metsäneläimillä.
Tontuttomuutta saa välistä selittää ihmisille, muuten se ei ole juurikaan tuottanut vääntöä. Tiedän pian syntyvän lapsen muuttavan tätä: Miten päiväkodissa tai koulussa suhtauduttaisiin, jos kieltäisimme lapseltamme uskonnollisista syistä tonttuleikit ja tonttuaskartelut? Vai onko kyseessä meille suomalaiseen kulttuuriperinteeseen liittyvä välttämätön paha, jota meidän tulee opettaa pienokaisemme sietämään? Entä pilaisiko lapsemme toisten perheiden joulun, jos hän kertoisi tonttujen ja joulupukin olevan vain satuolentoja? Tuleeko minun vanhempana sietää tonttuleikkiä joulujuhlassa samasta syystä kuin vapaa-ajattelijan joulukuvaelmaa? Tuhoanko lapseni itsetunnon, jos hänen tonttukoristeensa päättyvät vuosi toisensa perään kodin seinien sijaan postitettuina suomalaisille isovanhemmille?
5. Ero: haudoilla käyminen
Kun tontut yhdistyvät eteläafrikkalaisittain kodinhenkiin, näyttäytyy suomalainen haudoilla käymisen perinne herkästi jonkinasteisena vainajien palvontana. Toisaalta se on jotenkin tonttuja helpommin ymmärrettävissä tavaksi muistaa niitä jouluna, joiden kanssa olisi sitä halunnut viettää. Eteläafrikkalaisittain poisnukkunutta muistaakseen ei tarvitse lähteä erikseen haudalle, riittää että sytyttää kynttilän ja ikävöi toista rukoillen sen valossa.
6. Yhdistävät asiat ja omat perinteet
Minua ja miestäni joulussa ja muussa elämässä yhdistävät hyvin samankaltainen maailmankuva ja maailmankatsomus. Meille joulussa on tärkeää kirkossa käyminen, joululaulut ja joulun uskonnollinen sanoma. Olemme ottaneet tavaksemme käydä kahdessa joulujumalanpalveluksessa, joista toinen on suomen- ja toinen englanninkielinen. Näin kumpikin saa kuulla tasapuolisesti joulunsanoman omalla äidinkielellään. Lisäksi luemme yhdessä joulupöydässä Raamattua. Uskonnollinen vakaumus ja siihen liittyvät ajattelutavat konkreettisine tapoineen ovat meille ikäänkuin kulttuuria, joka yhdistää meitä toisiimme.
Uskonnon lisäksi myös moni muu vuosien mittaan tutuksi käynyt yhteinen tapa on vähitellen juurtumassa yhteiseksi perinteeksi: mielenkiinnolla odotamme, mitä lapsi tuo siihen lisää. Täytyy jo paljastaa, että menin hankkimaan hänelle lastenvaatteiden vaihtopäivästä sen tarkemmin ajattelematta varuiksi suloisen vauvakokoisen tonttumekon ja tonttulakin. Mieheni reagoi siihen aluksi kauhunkarjaisulla. Nyt kuukauden sitä vaaterekissä nähneenä hän alkanut ajattelemaan, että onhan se toisaalta ihan söpö mekko, kun ei ajattele asiaa sen syvemmälle…
Joulunodotusterveisin,
Sini Saavalainen