Suhteessa saa olla aikuisen tavalla tarvitseva

Parisuhde on tarpeiden näyttämö. Läheinen ihmissuhde aktivoi meissä kaikenlaisia tarpeita ja suhteelta odotetaan sitä, että se täyttäisi kaikki tarpeemme. Parisuhde on siitäkin jännittävä pelikenttä, että se tekee näkyväksi aikaisemmat vaille jäämiset ja tyhjyyttään huutavat tarvitsevuuden aukot.

Jos vaille jäämistä on hyvin paljon, voi suhteessa tuntua siltä, ettei toiselle riitä mikään. Eikä ehkä riitäkään; vaikka millä mitalla toiseen rakkautta kaataa, valuu se pois ellei tämä toinen koe olevansa rakkauden arvoinen. Onkin tärkeää opetella rakastamaan itseään.

Olen pohtinut paljon sitä, mitä parisuhteelta saa pyytää ja vaatia. Jos suhteeseen tuo paljon lapsuuden vaille jäämistä ja häpeää, on ihminen tietysti vastuussa siitä, että lähtee työstämään lapsuuttaan. Parisuhteessa ei siis voi vaatia toiselta sitä, että hän olisi äiti tai isä, joka vastaa tarpeisiin samalla tavalla kuin vanhempi vastaa lapsen tarpeisiin. Tällä tavalla tarvitseva saattaa kiukutella suhteessa lapsen lailla.

Parisuhteessa ei siis voi olettaa, että kumppani näkee tarpeemme ja vastaa niihin. Pitää puhua ja kertoa omista tarpeista. Joskus näkee suhteita, joissa toinen asettuu palvelijan rooliin ja unohtaa itsensä. Joissakin suhteissa vain toisen tarpeilla on väliä ja toinen jää odottamaan ”omaan vuoroaan”, jota ei ehkä koskaan tule.  Moni kuitenkin jää parisuhteeseen, missä jää vajaaksi tarpeiden sanoittamisesta huolimatta ja vain toisen tarpeilla on väliä- itsekkyys parisuhteessa on, no, itsekästä. Pelko saattaa estää lähtemästä. Joskus murusetkin riittävät ja pelätään sitä, että mitä sitten jos lähtee eikä saa sitäkään vähää.

Liian usein käy niin, ettei suhteessa uskalleta sanoa sitä, mitä tarvitaan, vetäydytään luolaan tai lähdetään etsimään tarpeiden tyydyttäjää muualta. Suhteessa ollessa vaaditaan paljon rohkeutta – ihminen on omia tarpeitaan sanoittaessaan aika auki toiselle ja haavoittuvainen.

Olen itse aika vakuuttunut siitä, että pitkään jatkunut perus- ja muiden tarpeiden huutaminen sisuksissa tekee ihmisestä huonosti voivan. Onkin aika-ajoin tärkeää pysähtyä kysymään sitä, mitä kaipaa ja mitä vaille jää. Monissa elämäntilanteissa omat tarpeet jäävät vähän sivuun ja sen kyllä huomaa olossaan. Ruuhkavuosissa ja muissa paineisissa elämäntilanteissa katse voi olla liikaakin ja liian pitkään muiden tarpeissa niin, että itse uhkaa muuttua näkymättömäksi.

Parisuhteessa on yleensä kaksi tarvitsevaa aikuista ihmistä. Aikuinen on itse vastuussa tarpeistaan. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että katsoo rohkeasti sitä, mitä tarvitsee voidakseen hyvin. Parisuhteeseen liittyviä perustarpeita ovat esimerkiksi rakkauden ja hyväksynnän tarve, seksuaaliset tarpeet, kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tarve, yhteyden luomisen tarve, luottamus, turvallisuus ja monia muita tarpeita. Oikeasti on lupa olla tarvitseva, saa tarvita ja haluta suhteelta sitä, mitä kaipaa.

Jos tarpeet jäävät suhteessa jatkuvasti vajaaksi, on seurauksena pettymys ja sitä kautta jokin vihaan sidottu tunne; mustasukkaisuus, ärtymys, kiukku, katkeruus, piikittely ja niin edelleen. Jos tunnistat tämän, pysähdy miettimään, onko kyse siitä, että jäät suhteessasi jotain itsellesi tärkeää vaille. Kun omat tarpeet suhteessa täyttyvät, on ihminen yleensä tyytyväinen ja tasapainoinen. Hyvä parisuhde luo tasapainoa.

Avoimuuteen pyrkivässä aikuisessa parisuhteessa pyritään, haavoittuvuudesta huolimatta, turvallisesti sanoittamaan ääneen molempien tarpeita ja pohtimaan, miten ne parhaalla mahdollisella tavalla pystytään huomioimaan.