Sitkeä sydän

”Sinussa on valo, sinussa on yö,

sinulla on sitkeä sydän, joka lyö

väsymättä kipinöitä tuuleen

valaisemaan tietä pimeään”

Rippijuhlissa teinien ja keski-ikäisten maailmat yllättäen kohtaavat ja on täysin luonnollista lauaa yhdessä Juha Tapiota.

Rippijuhlissa teinien ja keski-ikäisten maailmat yllättäen kohtaavat ja on täysin luonnollista lauaa yhdessä Juha Tapiota.  Sitkeä Sydän on uudessa Nuoren seurakunnan veisukirjassa ja riparilta palanneet  ovat viikon tottuneet laulamaan sitä.

Rakas lapseni, sinussa on juuri kaikki tuo valo, josta laulamme. Kaikki se vahvuus ja ilo ja uuden oppiminen ja nuoruus, joka sykkii vahvana. Miten tärkeää on juuri tämä ikä ja mahdollisuus tutustua itseensä jotenkin enemmän tai ensimmäistä kertaa.  Suurinta valoa olet tuonut meille tulemalla juuri meidän lapseksi. Sinussa kiteytyy juuri se, että olemme toisillemme lahjaa ja lainaa. Viisitoista vuotta sitten tulit meille puolentoista viikon varoitusajalla adoption kautta. Se oli siihen astisen elämäni kummallisin ja onnellisin päivä.

Onni ja kysymykset kiteytyivät yhteen:  Mistä tulet? Kuka sinut synnytti? Mitä kaikkea kannat mukanasi?

Tänään näissä juhlissa ovat läsnä myös biologinen äitisi ja isäsi ja sijaisperhe, jossa sait elää elämäsi kaksi ensimmäistä kuukautta. Kaikki, se jota kannat mukanasi. Moniin kysymyksiin olen saanut vastauksia. On ollut hienoa saada tutustua biologisiin vanhempiisi. On hienoa, että sinun ympärillä on oikeasti paljon välittäviä ihmisiä – paljon meitä erilaisia ihmisiä. Et pysty elämään vain jossain tietyssä kuplassa, koska kuplia on niin monia. Se on varmasti myös haasteellista, mutta enemmän ajattelen, että sen täytyy olla rikkaus.  Tukijoukkoa ei koskaan voi olla kenelläkään liikaa.

Ennen kaikkea on ollut hienoa saada tutustua sinuun

Ennen kaikkea on ollut hienoa saada tutustua sinuun. Nykyisin sinulla on oma tyyli pukeutua ja olet löytänyt ihan uusia mielipiteitä maailman menoon.Ilman sinua minulla ei olisi mitään hajua esimerkiksi skoottereista tai japanilaisesta musiikista.  Ja yllättäväkin olet: Puolustat heikompia ja toisinaan olet kovin itsekeskeinen- niin kuin nuorten kuuluukin. Olet opettanut paljon myös minusta äitinä. En sittenkään ollut aina niin johdonmukainen, kuin ennnen sinua kuvittelin. Ja virheitä olen tehnyt myös sinun kanssasi, niitä on sitten tärkeä pyytää anteeksi – ja jatkaa taas elämää.  Sinulla lapseni on sitkeä sydän  -ja tunnistan sitä samaa myös itsessäni. Periksi ei anneta monissakaan asioissa eikä esimerkiksi siinä, kun on löydettävä oikea lääkäri.  Lapsen eteen on valmis tekemään enemmän kuin pystyi kuvittelmaan venyvänsä. Sitkeä sydän ei anna periksi.

Nuoruus tuo pintaan myös varjot.  Varjomme kanssa me joudumme jokainen painimaan, se on elämän laki.

Mutta sinussa on myös yö.  Nuoruus tuo pintaan myös varjot.  Varjomme kanssa me joudumme jokainen painimaan, se on elämän laki. Nuoruus tuo pintaan myös syvyyden , usein siihen liittyy myös synkkiä päiviä. Sen sinäkin olet päässyt kokemaan. Nyt sinä joudut/ saat kysyä itseltäsi: Mistä tulen ja mitä kaikkea kannan mukanani? Toivon, että puhut näistä myös ystäviesi kanssa.   On olemassa kahdenlaisia ihmisiä: Niitä, jotka tutustuvat valoonsa ja varjoonsa – ja niitä, jotka jäävät itselleen vieraammiksi. Toivon lapseni, että sinä opit kohtaamaan näitä molempia vielä lisää Näkisit vahvuutesi ja myöntäisit myös varjosi. Valoon ja varjoon ei oikein pysty tutustumaan yksin, tarvitset meitä muita. Meitä muita onneksi on. Muista se. Me olemme täällä.  Niin kuin ystäväsikin ovat.

Tänään koko tämä sinun tukijoukkosi on yhdessä iloitsemassa siitä, että sinä olet. On ihanaa nähdä sinut onnellisena ja kestämässä tätä huomion keskipisteenä olemista.  Ottamassa vastaan sitä iloa ja ylpeyttäkin, että sinä olet ja olet saavuttanut nyt uskonnollisen täysi-ikäisyyden ja saat osallistua yksin ehtoolliselle, pääset virallisestikin biologisen veljesi kummiksi ja saat jonain päivänä mennä naimisiin kirkossa.  Konfirmaatio muistuttaa kastepäivästäsi ja  se todella muistuttaa, koska juurihan se oli ja juurihan sinä tulit. Mihin nämä vuodet katosivat?  Tänään toivon sitä, että sinä konfirmoituisit eli vahvistuisit ihmisenä ja löytäsiti oman polkusi  – niin kuin varmasti teetkin, en epäile sitä. Onhan sinulla sitkeä sydän ja tukijoukko, joka iloitsee siitä, että sydämesi lyö väysmättä kipinöitä. Ja tämä tukijoukko leipoo kakut ja piirakat, kun on aihetta juhlaan.

Toivon, että sinä lapseni tiedät ja muistat keiden kaikkien sydämissä sinä asut <3

Kiitollisin terveisin,

Minna Tuominen

Olen kahden kouluikäisen äiti. Toinen lapsistani on tullut meille adoption kautta. Olen myös pappi ja paripsykoterapeutti. Täällä kirjoitan asioista, jotka jättävät tunnejäljen. 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *