Se tunne, kun herää yöllä pakahduttavaan rakastamisen tunteeseen
Viime öinä olen taas useat kerrat havahtunut unen läpi rakastettuni läheisyyteen. Olen kääntynyt hänen puoleensa ja olen kiertänyt käteni hänen ympärilleen. Olen vielä enemmän unessa ja vasta vähitellen havahtumassa. Silitän häntä hetken, hän tuntuu tutulta ja ihmeelliseltä, tutun ihmeelliseltä, ja se täyttää minut pakahduttavalla tunteella. Hetken kuluttua unen vuorovesi kääntyy taas ja vetää minut mukaansa. Pakahduttavan rakastamisen tunne jää kaikuna kehooni soimaan.
Kun ensimmäisen kerran menin hänen luokseen ollakseni yötä, hän oli ottanut kaapista hammasharjapakkauksen ja laittanut sen minulle lasitasolle kylpyhuoneen peilin alle. Muistan, että tartuin siihen samanlaisen pakahduttavan tunteen täyttämänä kuin tuossa edellä kuvasin.
Hammasharja oli symboli monenlaiselle. Siinä oli toiveen toteutumista ja toivoa, kutsua ja perille löytämisen mahdollisuuksia, intiimiä arkisuutta ja todellisuuden tuntua.
Minä tartuin hammasharjaan ja rakkauteen ja elämään pakahtuneena.
Tuo hetki vuosien takaa tulee mieleeni eleestä, jolla huomaan kehoni tarttuneen rakastettuuni yöllä: olen tarttunut rakkauteen ja elämään, ja minua pakahduttaa. Rakkaus on ajatuksia ja mielteitä, mielen suuntia ja tunteita, mutta se on samalla tarttumista, painautumista materiaaliseen todellisuuteen. Tunteet minun sisälläni pyrkivät kosketuksiin maailman kanssa, sinne missä rakkaus tapahtuu.
Olen päätynyt ajattelemaan, että kenties tuo pakahtumisen tunne on pysyvä kehollinen jälki siitä, mikä minä olen rakastavana ihmisenä.
Rakastaminen on minulle janoamista. Se on minun tunteitteni ja ajatusteni jatkuvaa tihkumista ja vuotamista minusta maailmaan. Rakkaus hakee vastinkappaleita sellaisesta materiaalisesta, johon tiivistyy jotain rakastetustani ja minusta ja kaikista haaveista, odotuksista ja täyttymyksistä, joita luon ja kannan.
Kaikista materiaalisista asioista pakahduttavin on rakastettuni keho. Sitä kohti minun haaveeni ja tunteeni pyrkivät, silloinkin kun nukun.
Näen tämän rakastamisen vuorovaikutuksen meidän välillämme monesti hänen vetovoimanaan. Se on kuva siitä, millainen hän on: magneettinen.
Tuon magneettisuuden vastaparina on se, mitä minä olen: pakahtuva. Jatkuvasti rakkaudesta pakahtuva. Valveilla ja unessa.