Rakkaudentunnustusten kynnys
Muistattehan, miltä tuntuu ensimmäistä kertaa kertoa tunteistaan toiselle? Tarkoitan sitä hetkeä, jolloin kaikki tuntuu voimakkaana ja sekavana sisimmässä, ja sen osoittaa toiselle jollain viestillä. Joko kirjoittaa kirjeen tai nyttemmin lähettää sähköpostin, tiiviisti tekstarin tai laittaa viestin Facebookiin tai Whatsupiin tai sitten puhuu lyhyin sanoin kasvokkain.
Tunnustautuminen ihastukseen tai ehkä jo rakkauteen on jännittävää ja jännitteistä. Sen viestin lähettämisessä on erityistä huumaa. Ehkä se on pelottavaakin, vaikka samalla riemukasta. Monet tunteet liikkuvat läpi kehon, vaikka on muotoillut viestinsä loppuun vain yksinkertaisesti ”R” tai käyttänyt pari merkkiä: <3.
Tunteiden tunnustaminen toiselle on armottoman voimakkaiden tunteiden alaisena olemista. Mutta mikä toisaalta olisikaan vakavampi hetki? ”Tässä olen ja annan itseni punnittavaksesi.”
Keskellä romanttista heinäkuuta monilla kumppanuksilla on aikaa olla toistensa ja omien tunteittensa lähellä. Toivottavasti mahdollisimman moni mahdollisimman monin omin tavoin tunnustaa rakkauttaan toinen toiselleen.
Rakkaudesta puhuminen on juuri niin kallisarvoista kuin se on vaikeaakin. Oman rakkauden ja siihen liittyvien tunteiden kuvaaminen toiselle ei menetä kiperyyttään, pelottavuuttaan, huumaavuuttaan vuosien mittaan. Todellisten rakkauden tunteiden tunnustaminen toiselle on aina jossain määrin sen ensimmäisen kerran kuilun äärellä seisomista. Siksi se pyörryttää suloisesti, niin kuin korkealla seisominen hiukan aina pyörryttää.
Aivan yksinkertaisesti: koettakaapa istua vastapäätä rakastettuanne, avata suunne ja kertoa, millaiselta rakkaus häntä kohtaan tuntuu teissä itsessänne. Millä tavalla koette rakkautenne häneen. Mitä konkreettisia asioita ja piirteitä hänessä rakastatte.
Kaikki nuo asiat ovat rakkaussuhteen ytimessä, ja sikäli elämän parhaita asioita. Niitä ei ole helppoa sanoa ääneen. Silloinkin, kun voi kokea puhuvansa vapaasti, aloittaminen edellyttää aivan pienen kynnyksen yli astumista. Tai suuremmankin: kuin joku pitelisi kieltänne.
On merkillistä, että kaikkein ihanimpien asioiden sanomiseen liittyy kynnys, vaikka sitten pienikin. Vaan toisaalta ei, jos ajattelee juuri tuota – että ne ovat kaikkein ihanimpia asioita. Kaikkein ihanimpaan liittyy samalla kaikkein suurin uhka ja sisimmässä oleva tarve suojata itseä. Sellaiset kokemukset ovat syvässä olevia epävarmuuksia.
On onnellista, kun huomaa parisuhteessaan olevansa niin turvallisessa tilassa, että voi yhtä spontaanisti ja vapaasti kuin kysyä päivän töistä, antaa toiselle välittömän, tarkasti omia tunteita ja intohimoja kuvaavan rakkauden tunnustuksen.
Kun uskaltaa varsin auki elää toisen edessä, ja antaa toisen nähdä ja kuulla suoraan omaan rakkauden sisimpään, on todella hyvässä parisuhteessa.
Minun kumppanini on taitava rakkaudessa. Hän on kyennyt rakentamaan minulle juuri tuollaista turvallista tilaa. Olen siitä onnellinen ja kiitollinen ja suukotan häntä kasvoille, ja koetan antaa rakkauspuheen pulputa hänelle vapaana. Ja jos jokin tuntuu joskus sitovan kieltä, pääsen kysymään itseltäni, mikä se on. Mikä yhä takerruttaa minua?
Lopulta rakkauspuhe huulillaan pääsee syventämään itsetietoisuuttaan. Ihminen kykenee tuntemaan niin rikkaasti, ja niin rikkaasti voi kielellä sitä toiselle välittää, ja eleillä ja teoilla. Joka puhuu rakastetulleen rakkaudesta, käyttää aikaansa hyvään.
Eikä unohdeta musiikkia. Aivan kaikille rakastaville laulun rakastamisesta laulaa Richard Crawley. Hyvä, syvä, viisas, rohkaiseva ja hellä laulu.