Pelosta huolimatta – koiran läheisyys voi auttaa pelon tunteeseen
Mietin sinua vanhempi, joka pelkäät kertoa lapsillesi väistämättömästä perheen hajoamisesta. Ero näyttää nyt oikealta tai ainakin kaikista ratkaisuista vähiten väärältä. Lapsetkin aistivat asioita: Vatsaan sattuu ja kurkussa on kummallinen pala. Keho aavistaa jo, vaikka kukaan ei uskalla sanoa pahinta ääneen.
Mietin sinua puoliso, joka salaat toiselta tärkeän asian. Se voi olla outo kyhmy kainalossa ja lääkäriaika ensi viikolla, tai se, että rahat näyttävät loppuvan tai tunne siitä, että toinen ei tunnu enää arvostavan. Toisen lähelle on ikävä, mutta sellaista ei ole tottunut ilmaisemaan. Koska pelko. Niin se on muuttanut teidän väliin. Miten läheisin ja rakkain voi muuttua niin pelottavaksi?
Pelko on salakavala vieras. Joidenkin talojen seiniin se on kovasti pinttynyt. Jos se on kauan saanut olla vieraana, sen poisajaminen on vaikeaa. Ja kun sen saakin hetkeksi ulos, löytää se kuitenkin pian takaisin. Lamaannuttavaa.
Monille meille on sanottu sanat: Älä nyt pelkää. Silloin kun sanoissa on vähättelevä sävy, sanat eivät lohduta.
Ja mitä enemmän yritän olla pelkäämättä, sitä lujemmin pelko pitää otteessaan. Välttely on pelolle mannaa. Mitä kauemmin välttelen vaikkapa puolisoani, sitä pelottavammaksi hän muuttuu. Pelon tehtävä on varoittaa vaarasta. Kyllä, mutta aika usein hälytysmerkki sisällä on liian suuri. Jos en olisi pelossa kiinni, tajuaisin, että nyt tunne on mennyt överiksi. Pelko pitää otteessaan silloin, kun sen viestiä kuuntelee liikaa kohtaamatta pelkoa silmästä silmään. Mitä jos uskaltaisinkin kohdata pelon? Tuntea sitä hetken hajoamatta siihen? Miten se on mahdollista?
Kuva koirasta ja Älä-pelkää tatuoinnista puhuttelee minua. Toiset pelkäävät koiria, toisille mikään tai kukaan ei annan enemmän lohtua kuin koira. Toiset pelkäävät tatuointeja, toiset tulevat niiden kautta näkyviksi.
Useimmille sekä sanat että kosketus yhdessä luovat sisäisen turvan. Koiran kosketus ja elämän motto tatuoituna käteen tai jalkaan voivat olla “oman elämän voimahali”. Ihmisen kosketus rauhoittaa toki. Toisen käden silitys silittää huolia pienemmiksi. Mutta aina ei ole ihmistä lähistöllä koskettamaan. Silloin koira on kyllä mahtava kosketusvoimakaveri.
Kuvan tatuointilause Älä pelkää löytyy Raamatusta. Väitetään että se lukee siellä 365 kertaa. Niin monta kertaa toistettuna yhdessä ainoassa kirjassa johtuu ehkä siitä, että ihmiset pelkäävät niin paljon. Ovat aina pelänneet. Rohkeudesta sanotaan, että se on rukoukseksi muuttunutta pelkoa. Minulle on ainakin käynyt juuri niin. Vaikka pelkään yli kaiken, voin turvautua itseäni Suurempaan ja kohdata ne asiat ja ihmiset, jotka ovat mieleni sopukoissa muuttuneet möröiksi. Yhdessä toisen kanssa kohtaaminen on helpompaa.
Kohtaamista toivovin terveisin,
Minna Tuominen