Osana pettämistä ja salailua
Lähipiirissäni sekä heidän lähipiirissään on ollut viime aikoina suuri määrä ihmisiä, jotka ovat huomanneet päätyneensä suhteeseen parisuhteessa olevan ihmisen kanssa. Tilanne ei ole kaikkien osapuolten kanssa yhdessä sovittu avoin suhde, vaan sihen sisältyy salailua ja pettämistä. Osalla toinen suhde on päättymässä, osalla taas ei. Osa tiesi tilanteesta jo aiemmin, osa taas ei. Yksi asia on kuitenkin varmaa. Mukava tilanne ei ole varmasti oikein kellekään.
Ulkopuolelta on usein niin kovin helppoa moralisoida ja tuomita. Heristää sormea ja sanoa, että toimit nyt kyllä kovin väärin vaikka selkeästi voisit toimia oikeinkin. Olen kuitenkin tuttaviani seuratessani niin monet kerrat huomannut, ettei todellisuus usein ole kovinkaan yksinkertainen, vaikka se ulkopuoleta siltä näyttäisikin. Siksi en lähde aina ensimmäisenä moralisoimaan vaan kuuntelemaan.
Toivomaan, että jotenkin tilanne voisi päättyä kaikkien kannalta mahdollisimman vähiin kipuihin ja muistuttamaan, ettei kenenkään ihmisravo katoa tällaisenkaan sopan keskellä.
Moni meistä varmasti muista kuinka voimakkaana voikaan ihastuminen ja rakkaus tuntua, kun se itselle kolahtava ihminen osuu kohdalle. Tämän tunteen kanssa elävät myös he, jotka yhtäkkiä huomaavat olevansa osana pettämistä. Heidän ihanalta tuntuva ihastus ja rakkaus värjäytyy kuitenkin myös väärän ja tuomittavan sävyihin. Se laitetaan piiloon eikä sen jatkosta voida antaa mitään takeita. Heidän kipuiluaan ja pahaa oloaan on kurjaa katsoa vierestä.
Joku voisi käskeä vain lopettamaan toivottomalta näyttävän ja monille kipuja aiheuttavan suhteen, mutta tunteiden täyteistä suhdetta on vaikea lopettaa. Etenkin, kun me ihmiset haluamme usein pitää toivosta kiinni viimeisen asti. Ajatella, että ehkä kaikesta huolimatta tämä tarina voisi päättyä hyvin. Sillä tiedämmehän, että joskus niinkin käy. Joskus ihmiset voivat lopulta löytää onnen mitä sotkuisemmista tilanteista.
En sano, että pettäminen olisi oikein tai kannusta sitä hyväksymään. Tahdon vain muistuttaa, että tilanteissa on varmasti usein valtavan paljon enemmän kuin mitä ulkopuolisena huomammekaan ja, että tilanteesta huolimatta on kyse ihmisistä. Pettäminen ei ole oikein, mutta jos läheinen on sellaisen keskelle elämässään joutunut voi hän joskus tarvita kuuntelijaa ja läsnäolijaa moralisoijan ja tuomitsijan sijaan. Moralisointia ja tuomitsemista hän löytää varmasti monesta paikkaa, kenties myös itseltäänkin. Ehkä hetkittäin voisimme siis olla olkapäinä ja turvana. Auttaa parantamaan haavoja, joita varmasti tulee. Olemaan läsnä ja välittämään. Toivomaan, että jotenkin tilanne voisi päättyä kaikkien kannalta mahdollisimman vähiin kipuihin ja muistuttamaan, ettei kenenkään ihmisravo katoa tällaisenkaan sopan keskellä.