En haluaisi hyväksyä tätä: Olen eronnut ja perheeni on hajonnut

Hei, minä olen Annele. Olen eronnut. E-RON-NUT. Olen äiti ja eronnut. Olen opettaja ja eronnut. Olen 41-vuotias eronnut nainen. Tällä hetkellä liitän eron kaikkeen.  

Miten vaikeaa sitä onkaan sanoa. Olen eronnut. Me ollaan erottu. Me asutaan erillään lasteni isän kanssa. Minä olen sinkku. (Voi apua!) Viime viikkoina olen saanut harjoitella tätä. Uusien työkavereiden ja tuttujen tiedottamista.

Tähän sisältyy niin paljon. Perhe on hajonnnut. Lasten maailma on muuttunut lopullisesti. Eniten kuitenkin on muutoksessa käsitykseni siitä kuka olen ja millaista on elämäni. Ajattelin, niinkuin kai kaikki, että olemme aina yhdessä. Lasten maailmaa ei saa mikään hajottaa. Perheen täytyy pysyä koossa.

Meidän ero on ollut hidas ja lempeä. Pitkä prosessi, jonka aikana olemme kuulostelleet sen väistämättömän seurauksia, joka tapahtui jo kauan aikaa sitten. Sen, jota emme kai pitkään aikaan edes tajunneet tapahtuneen. Muutokset ovat olleet tarkkaan mietittyjä ja mahdollisimman pieniä. Tunteet tulevat kuitenkin yllätyksenä. Se mikä on vaikeaa. Ja miten tuttua se lopulta onkaan.

Se, joka lähtee on perheenrikkoja. Kenen sanoja kuulenkaan päässäni? Miksi ne edelleen viiltävät? Hylätä, mitätöidä ja sivuuttaa saa kuinka monta kertaa vaan. Miten helposti kadotankaan itseni ja rajani. Mitä mallia tässä toistan ja miksi en pääse tästä eroon? Miksi mietin niin paljon, mitä muuta ajattelevat minusta, meidän erosta.

Toisilla ihmisillä on väliä. Pelkään sitä, mitä tapahtuu, jos en olekaan sellainen, kuin muut haluavat. Ei, ei se mene näin. Pelkään etten kelpaa, jos en ole sellainen, mitä luulen muiden toivovan. Kyse onkin kai siitä, miten näen itseni ja mitä hyväksyn elämässäni. Peilaan muiden silmistä omaa mieltäni. Niin usein sanat viiltävät, kun taas myötätunnon tuntee. 

Nyt juuri minun on vaikea hyväksyä tätä: minä olen eronnut ja perheeni on hajonnut. Siltikin, vaikka aavistan sen hyvän, mitä edessä odottaa.

Jostakin nousee toivo valosta ja keväästä, uudesta alusta. Tervetuloa matkalle mukaan!  

Pimeässä illassa toivovaisin terveisin,

Annele