Olen elämään kosketettu
Kosketuksen kaipuu on voimakas. Siitä täällä blogissakin on kirjoitettu.
Vielä voimakkaampi on kosketuksen vaikutus. Se on mullistava. Se luo uutta. Se tekee ihmisen uudeksi.
Kiireet ja stressi saavat nopeasti vieraantumaan omasta itsestään. Se tapahtuu aivan kehon tasolla; eräänlainen puutuminen, herkkyyden häviäminen iholta ja lihaksista.
Rakastetun läsnäolo, hänen kosketuksensa minussa tuo aistivan minän takaisin.
On elämisen yksi ihmeellinen kokemus, kuinka minun olemassaoloni muovautuu toisen käsissä. Rakastava kosketus tekee minulle todellisen paikan maailmassa: minä olen tässä, kertakaikkiaan tässä ja nyt, tämän kosketuksen kautta todistettuna ja lahjaksi saatuna.
Rakastetun kanssa avautuu uusi kehollinen olemisen tila. Rakastettu piirtää kosketuksellaan minut uudestaan. Hän antaa minulle ääret, hyvät ääret. Niissä minä olen ihana ja kaunis.
Sanon ääret, ei raja. Paikka, jossa saa olla toista vasten, toisen kosketuksessa, on joustava ja liikkuva. Sen rajat ovat kuin taivaalla, tai merellä: minä olen maa, hän meri, ja rantaviiva elää aaltojen liikkeissä.
Toisen kosketuksessa tuntee, miltä oma itse tuntuu. Rakastettuni kosketuksessa minä tunnun tältä.
Voin aistia itseni kosketuksessa vain siksi, että hän koskettaa minua. Siksi kosketuksessa minusta syntyy jotain enemmän kuin mitä minä olisin yksin. Siihen tarvitaan molemmat, halu koskettaa rakkaudella ja halu tulla kosketetuksi.
Kosketetuksi tuleminen on tavallaan vaarallista — nimittäin kaikelle valmiina pidetylle, ennakkoluuloille ja valmiille käsityksille itsestä. Tuntoaistin kuunteleminen on asettautumista alttiiksi, muovattavaksi, piirretyksi uudella ja uudella tavalla. Kerta toisensa jälkeen on aina erilainen. Minä olen aina erilainen.
Miten sitä pitäisi kuvata: rakastavassa kosketuksessa oman itse aukeaa toiseen ihmiseen. Tapahtuu sulautumista, sekoittumista, jakamista meidän, kahden ihmisen välillä.
Rakastavasti kosketetuksi tuleminen, silitetyksi tuleminen, tunnustelluksi tuleminen on syvä tankkaus, jonka vie läpi kaikkien töiden, tehtävien ja tiistaisten iltapäivien. Kokemusta kuljettaa sylissään mukanaan kuin lämmintä kultaista palloa.
Ja kun nuutuu tietokoneen ääressä, muistaa kuitenkin, että lähekkäin tultua voi pyytää toiselta: luo minut taas uudestaan.
Ja tulen elämään kosketetuksi. Tänäänkin. Se on niin onnekasta ja vahvaa ja herkkää ja hyvin ihmeellistä.
Luo minut taas uudestaan.
Luo minut taas uudestaan.