Kutsu minua nimilläsi, niin kuulen sinut minussa
Mikä minun nimeni on, minulta kysyttiin tänään. Kuljin metroasemalle yhdessä toisen tanssinharrastajan kanssa ja hän tiedusteli asiaa. Ihmisethän tanssivat kehoillaan, eivät nimillään, ja siksi ne jäävät helposti oppimatta.
Sanoin, että nimeni on Jaakko. Sitten mietin hetken, mitä se tarkoittaa ja miten se liittyy minuun.
Kun sanon nimeni kadulla noin, se tulee kylmään ilmaan kuin jokin kulmikas ja jää siihen hiukan kömpelönä. Tunnen toki yhteyden itseni ja nimeni välillä. Mutta voisin keksiä muitakin sanoja, joiden koen tarkoittavan minua, ehkä paremminkin kuin varsinainen etunimeni.
Olen ollut tässä rakkaussuhteessa yli yhdeksän vuotta, ja olen saanut parhaat nimeni siinä. En kerro niitä tässä, koska ne ovat minun ja hänen. Rakastetullani on minulle monia nimiä, nimien ketjuja ja hauskasti vaihtelevia nimiyhdistelmiä. Muistan aivan hyvin edelleen, miltä tuntui, kun hän nimesi minut ensimmäisen kerran. Tuntui, että olin tullut kutsutuksi kotiin.
Kun hän sanoo ”Jaakko”, sekin tarkoittaa minulle jotain muuta kuin sellaista, joka tulee ulos kulmikkaana ja kömpelönä. Hänen Jaakkonsa on se, joka mieluiten olen. Se on ihanne-Jaakkoni. Siinä on niin paljon merkityksiä ja matkoja ja hetkiä hyvissä paikoissa, että se on jotain ihan muuta kuin kuusi kirjainta.
Mutta enemmän lepään hänen nimessään. Koska tämä tila meidän välillämme on niin merkityksiä täynnä ja tämä suhde niin syvä ja moniulotteinen, kaikista nimistä hänen omansa kertoo minusta itselleni eniten.
Hänen nimensä sanominen puhuttelee minua. Joo, olemme erilliset ihmiset, emmekä elä symbioosissa. Silti, siitä huolimatta, kun kutsun minua hänen nimellään, kuulen hänet minussa. Jos hän puhuttelisi minua nimellään, salaperäisellä tavalla tietäisin, että se olen minä myös.
Odotan, että joululoma alkaisi. Haluan aikaa rauhassa olemiseen, sellaista aikaa, jossa rakastettuni kutsuu minua monilla antamillaan omilla nimilläni. Haluan kuulla niitä joulun hiljaisuudessa, että ne satavat ympärilläni kuin lumi hiljakseen, hämärän puolelta hiutale hiutaleelta katulampun valoon ja hiuksiini ja kasvoilleni, nimet, joista tunnen itseni täksi mieheksi, joka olen.