Kun ystävä eroaa
Selailen vanhaa valokuva-albumia. Kuvat ovat kellertäviä ja värit haalistuneita, mutta vakosamettihousujen punaisen värin erottaa selvästi. Miesten paksut viikset ja naisten tuuheat permanentit hymyilyttävät. Tuttujen kasvojen joukossa on muutama tuntematon. Kysyessäni saan hymyilevän vastauksen myötä nimiä tuttujen entisille seurustelukumppaneille ja ex-puolisoille. Katson kuvia, joista näkee, että hauskaa on ollut ja yhdessä on naurettu.
Jään pohtimaan kuvien nimettömiä kasvoja. Läheisteni ja tuttujeni elämään on kuulunut ihmisiä, joita sinne ei enää kuulu. Ihmisiä, joiden kanssa on istuttu kesäauringon lämmittämällä rantakalliolla ja naurettu. Ihmisiä, jotka ovat olleet joskus rakkaita ja tärkeitä. Ihmisiä, joiden kanssa on joskus jaettu kaikki ja nyt ei enää mitään – paitsi muistoja.
Pariskunnan erotessa useampi kuin kaksi ihmistä lähtee eri suuntiin. Lähipiiri ja sukulaiset eroavat samalla toisistaan. Parisuhteen päättyessä ystäviä, sukulaisia ja läheisiä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Ympäriltä hajoaa koko maailma ja sen palasia keräämään tarvitaan auttavia käsiä.
Kun tukee ystävää erossa, samalla eroaa itse tämän entisestä puolisosta. Ystävästä, jonka kanssa on naurettu, itketty, saunottu ja juhlittu, tulee vähitellen kasvo valokuva-albumissa – tärkeä muisto. Kymmenen vuotta sitten haaveiltiin vierekkäisistä rivitaloasunnoista ja nyt kerrataan kuulumiset vaivautuneina maitohyllyllä. Lapset kysyvät: “Kuka se oli?”
“Yks tuttu.”
Olen surrut eroja salassa. Olen tiennyt, että ero on rakkaalle ihmiselle ainoa järkevä ratkaisu, mutta silti itkenyt ikävääni piilossa. Olen tiennyt, että näin pitää tehdä ja tukenut päätöksessä, mutta ollut pahoillani. Piilossa ja salassa siksi, että eroa läpikäyvän ei tarvitse eikä kuulu kantaa lähipiirinsä murheita.
Palaan vielä ajatuksissani valokuva-albumin kellastuneille sivuille ja mietin rakkaitani sekä niitä nimettömiä kasvoja. Toivon, että heillä kaikilla on elämässään asiat hyvin. Vaikka vuodet ovat vierineet ja kasvot vaihtuneet, ei ihmisellä koskaan ole liikaa muistoja, joissa istutaan kesäisellä rantakalliolla ja nauretaan.
Tätä kirjoittaessa soi:
[avatar]