Kiviä purkissa – arvovalintojen äärellä
Rakastan tarinaa, joka on kerrottu varmasti lukemattomilla ripareilla. Tarinaa, jossa viisas mies on puhumassa joukolle liikemiehiä. Hän laittaa purkkiin niin monta suurta kiveä kuin sinne vain mahtuu ja kysyy onko purkki täynnä. “On”, vastaavat liikemiehet. Viisas mies ottaa soraa ja kaataa sitä purkkiin. Sora ropisee suurten kivien väleihin aivan purkin suulle asti. “Onko purkki nyt täynnä?”. Liikemiehet vastaavat myöntävästi, jolloin viisas mies ottaa hiekkaa ja kaataa sitä purkkiin. Hiekka sujahtaa suurten kivien ja soran väliin koko purkin mitalta. Kukaan ei enää uskalla vastata viisaan miehen jälleen esittämään kysymykseen. Hän ottaa vettä ja kaataa sen purkkiin. Vesi täyttää vihoviimeisenkin kolosen, joka purkkiin on suurten kivien, soran ja hiekan jäljiltä jäänyt. “Mitä me tästä opimme?”, kysyy viisas mies. Yleisöstä kuuluu vastaus: “Vaikka kalenteri näyttäisi kuinka täydeltä, niin aina sinne mahtuu ainakin pieni kokous.” Se ei kuitenkaan ollut viisaan miehen hakema vastaus. Hän toteaa, että mikäli suuria kiviä ei olisi laitettu purkkiin ensimmäisenä, eivät ne olisi sinne enää myöhemmin mahtuneet. Meidän on siis tärkeää miettiä mikä on elämässämme ensisijaista, mille raivaamme ensimmäisenä tilaa ja aikaa.
Perinteisesti, etenkin työn puitteissa, pysähdyn pohtimaan tarinan kohdalla jumalsuhteen merkitystä elämässämme. Viime aikoina tuo tarina on kuitenkin linkittynyt vahvasti myös muihin elämän osa-alueisiin, kuten parisuhteisiin. Vaikka ensimmäisenä laittaisikin jumalsuhteen suurimpina kivinä, niin on muidenkin asioiden järjestystä elämässä hyvä miettiä, jos tahtoo kaiken mahtuvan mukaan. Kuin huomaamatta elämä voi täyttyä niin pahasti töillä, harrastuksilla, menoilla, vastuilla ja velvoitteilla, ettei siihen toista ihmistä enää mahdukaan. Parisuhteessa oleva enää lähinnä nukkuu kumppaninsa vierellä ja yksinelävän elämään ei pysty toista pyytämäänkään. Se ei vaadi paljoa. Maailmassa on niin monta ihanaa ja tärkeää asiaa, joilla voi helposti ja nopeasti saada elämänsä niin täyteen, ettei muulle jää enää mitään.
Pysähdy miettimään mihin kohtaan tahdot parisuhteen elämässäsi priorisoida ja pidä huolta, että sille on sen verran tilaa kuin toivot.
Missä kohtaa parisuhde siis tulee sinun elämäsi aikataulutusta? Täyttyykö elämäsi ja kalenteri erilaisista asioista, jonka jälkeen toivot löytäväsi aikaa nykyiselle tai mahdolliselle parisuhteellesi vai katsotko, että se tila jää ja muu aika voi sitten täyttyä muista asioista? Parisuhteessa ollessa yhteisen ajan ylläpitämiseen tarvitaan tietysti kaksi, joten asiaa on hyvä tarkastella yhdessä kumppanin kanssakin. Yksin ollessa kysymyksessä on puolestaan aivan omat haasteensa. On kovin vaikeaa ja hetkittäin turhauttavaakin yrittää jättää aikaa jollekin, jota ei edes vielä ole. Tilan ja ajan jättäminen ei kuitenkaan tarkoita, että vain odottaisi ja jättäisi elämästä juuri nyt. Se tarkoittaa, ettei rakenna elämää, joka ei pystyisi joustamaan toisen tarpeisiin ihmisen löytyessä tai, johon astuessaan toinen joutuisi vain juoksemaan vierellä. Se tarkoittaa elämää, jolla on tilaa hengittää ja elää. Elämää, jolla on syli avoinna.
Pysähdy miettimään mihin kohtaan tahdot parisuhteen elämässäsi priorisoida ja pidä huolta, että sille on sen verran tilaa kuin toivot. Se ei kuitenkaan tarkoita, että muut asiat katoaisivat elämästä tai menettäisivät arvoaan. Ne kyllä ropisevat ja sujahtavat sitten omille paikoillensa. Me siis pidämme itse huolta kaikkein tärkeimmistä, asia kerrallaan, ja luotamme, että senkin jälkeen asioilla on kyllä tapana järjestyä tavalla tai toisella. Silloin kaikkein tärkeimmät ovat kuitenkin onneksi jo mukana.