Joulua voi juhlia ennen ja jälkeen aatonkin
Kenen kotona joulua vietetään? Vietetäänkö se yhdessä vai tahoillaan? Ketkä kaikki kutsutaan? Ketkä pääsevät? Mahtuvatko kaikki enää sittenkään? Tai onko luokseen kutsuneitakin jo liikaa? Entä jos osuukin työt juuri siihen? Mitä jos joku haluaakin muuttaa kaiken tutun ja turvallisen? Mitä jos joutuukin luomaan jo jotain ihan uutta?
Joulun suunnitteluun voi liittyä monia haasteita. Oma elämänvaiheenikin on sellainen, että monet tutut joutuvat miettimään joulua uudestaan, joko ensimmäistä kertaa, tai jo useatta vuotta. Enää ei voikaan vain yksiselitteisesti luottaa mahdolliseen vanhaan tuttuun kaavaan, muttei toisaalta ole vielä syntynyt uuttakaan. Osa miettii viettääkö joulua kumppanin kanssa vai erikseen. Toiset miettivät kenen luona sitä viettää. Joillakin vanhat tavat ovat uudessa murroksissa. Joillakin ne laajenevat ja saavat uusia muotojaan. Ja jotkut alkavat rakentaa jo aivan omiaan.
Joulu on juhlista se johon monella liittyy hyvinkin vahvoja perinteitä, odotuksia sekä tunnesiteitä. Joulu on voinut olla se, joka kulkee aina samalla kaavalla. Se on voinut olla se, jonka ajatteli pysyvän samanlaisena aina. Kunnes huomaa, ettei se enää voikaan pysyä. Se voi tehdä kipeää. Se voi harmittaa, stressata ja aiheuttaa skismaakin. Voi tuntua, että revitään liian moneen paikkaan, voi olla olo, ettei aika ikinä riittäisi kaikkeen tai, että jokin tuhoaa sen mitä joulu voisi olla. Kaikkea ei siltä tunteelta voi pelastaa, ja jotkin harmit ja luopumisen surut täytyy vain käydä läpi, mutta yhden huojentavan oivalluksen olen oivaltanut vuosien kuluessa. Ei joulun juhlimisen tarvitse rajoittua vain jouluaattoon.
Jo eroperheen lapsena opin, että joulua voi juhlia ensin aattona yhdessä paikassa, sitten joulupäivänä toisessa ja tarpeen tullen vaikka tapanina kolmannessa paikassa. Sitä tekevät myös lukuisat tuttavapariskunnat näin aikuisena. Silloin opin myös sen, että aina voi paikoissa myös piipahtaa ja viettää niin joulua hetken aikaa yhdessäkin. Aikoinaan vietin erään kumppanin kanssa omaa jouluamme aina ennen varsinaisia joulun päiviä. Laatikoine, kuusine ja lahjoineen päivineen. Sitä tekevät monet myös ystävien kanssa. Nyt puolestaan istun Kolilla siskoni ja äitini kanssa omasta perheajasta sekä joulun juhlistamisesta nauttien, sillä aaton vietän muun muassa sateenkaarevaa joulua sukupuoli- ja/tai seksuaalivähemmistöön kuuluville järjestäen. Joulupäiväksi suuntaan nuorempien sisarusten luo ja niin kuin veljelleni totesin, voimme tehdä siitä sitten juuri sellaisen joulun kuin haluaisimme.
Kaikkea ei tarvitse ehtiä tehdä ja kokea juuri jouluaattona, eikä edes virallisina joulupäivinäkään. Voit pysähtyä joulun äärelle myös aiemmin tai myöhemminkin jos se siltä tuntuu tai paremmin sopii. Sen juhlinnankaan ei tarvitse näyttää siltä miltä se on aiemmat vuodet näyttänyt, jos et sitä halua tai se ei millään onnistu. Tee siitä silloin jotain omanlaista tai erityisen ihanaa. Joulu voi olla kansallismaisemaa ja kylpylähetkiä, vapaaehtoistyötä, yhteisiä hetkiä ystävien kanssa, hyvää ruokaa kotisohvalla, elokuvamaraton, ulkomaanmatka tai usean päivän kyläily maraton. Jos siis aattosi ei näytä tänä vuonna siltä kuin toivoisit niin katso voisiko jokin muu päivä näyttää tai tee joulusta jollain muulla tavalla oikein erityinen. Ei se ole päivämäärästä kiinni. Se on siihen kuitenkin siihen aikoinaankin vain päätetty laittaa, ei siitä Jeesuksen syntymäpäivästä niin tarkkaan tiedetä. Ole siis huoleti ja ota vapauksia. Joulu se on silti.
Mahdollisimman, rauhallista, antoisaa, mieluisaa sekä turvallista joulua kaikille!
(ja muista, ettei joulunakaan tarvitse jäädä murheiden tai ongelmien kanssa yksin. Auttavia tahoja löytyy kyllä. Muun muassa kirkon palveleva puhelin, chatit yms.)