Jos sanoisit sen, ja sanoisit sen juuri noin

”Mitä mä oikein vastaan, kun se kysyi et mitä mä ajattelen siitä?  Siis kun, kyllähän mä voisin kuvitella siihen ihastuvani, mut tärkeempää mulle on että me ollaan ees ystäviä. En mä halua sitä säikäyttää sitä pois. ” ”Musta tuntuu, ettei se enää välitä musta. Se ei enää katso tai kosketa samalla tavalla. Mulla on tosi paha olla. Mä haluun tietää onko jotain tapahtunut.”

Jokainen meistä kipuilee joskus ihmissuhteiden kommunikaation äärellä. Niissä opettelen yhä yhtä tärkeintä asiaa, jota ammatissani olen eräältä viisaalta kolleegalta oppinut: Mitä jos sanottaisit sen, ja jos sanoisit sen juuri noin. Me ihmiset, kun sorrumme kommunikaation suhteen lähtemään usein merta edemmäs kalaan. Yrittämme löytää hienoja sanoja ja merkityksellisiä lauseita, joilla lopulta laitamme itsemme sekä asian ilmaisun aivan solmuun. Itse pointti jää piiloon eri tavoin tulkittavien ilmaisujen ja piiloviestien hämärään. Kun kysymme ystävältä neuvoa miten asioita toiselle sanoittaa, olemme usein oikeasti jo antaneet itsellemme vastauksenkin. Olemmehan juuri hänelle kertoneet mitä toiselle haluaisimme sanoa. Pystymme sen siis tekemään uudestaankin. Ei sen tarvitse olla sen kummemmassa paketissa.

”Mulle on tärkeintä, että ollaan edes ystäviä. Voisin kyl kuvitella ihastuvanikin suhun, mut en tosiaan halua, että se säikäyttää sua pois. Tärkeintä on et ollaan ees ystäviä.”

Vaikka yksin pohdiskellessammekin annamme itsellemme koko ajan eväitä yksinkertaisiin tapoihin sanoittaa asioita, niin meinaamme helposti päätyä mitä kummallisempiin sfääreihin. Voisimme vain kertoa mitä ajattelemme tai tunnemme, miltä tilanne meistä näyttää tai mitä se meissä herättää. Simultaanitulkata sisäistä maailmaamme toiselle.

”Musta tuntuu, ettet sä enää välittäis musta. Kun tuntuu, ettet sä enää katso tai kosketa samalla tavalla ja siitä tulee tosi paha olo. Mä tahtoisin tietää onko jotain tapahtunut.”

Voimme myös kertoa sen, jos sanat eivät riitä. Kertoa, ettemme nyt tiedä miten asia olisi hyvä sanoa tai ettemme osaa sitä sen enempää kuvailla. Niin yksinkertaista ja silti niin vaikeaa. Jokin meissä vetää monimutkaisuuteen ja sekavuuteen. Mutta ehkä päivä kerrallaan voimme yhä useammin muistuttaa itseämme, ettei kommunikaatiossa tarvitse lähteä merta kauemmas kalaan. Kuiskata omaan korvaamme, että jos sanoisitkin sen ja jos sanoisitkin sen juuri noin.