Hyvää tekevä välimatka
Välimatka, oli se sitten henkistä tai fyysistä, tekee silloin tällöin nautittuna enemmänkin kuin hyvää. Olenkin myös aiemmin kirjoittanut esimerkiksi siitä kuinka välin pitämättömyys vou olla välinpitämättömyyttä ja ikävä onnellista.
Henkistä tai fyysistä välimatkaa voi ottaa tai se voi vain ilmestyä kohdalle. Yllättäen tai toivottuna. Se voi vapauttaa, helpottaa, ohjata ja muistuttaa.
Kun on liikaa ajateltavaa, voi välimatka antaa ajatuksille tilaa tai vapauttaa niistä kokonaan. Se voi tuoda uutta perspektiiviä ja karsia turhat matkan varrella pois, palauttaa olennaiseen. Välimatka huomauttaa mitä kauas jääneistä asioista ajattelee ja minne tahtoo palata. Se pakottaa näkemään, mutta pystyy vapauttamaan liiasta.
Välimatkaa voi ottaa niin tilanteista, asioista, ihmisistä kuin koko ympäröivästä arjesta. Se voi tulla reissulla kaukaisuuteen tai vain hetken somehiljaisuudella. Se voi olla yö hotellissa tai sovittu tauko keskustelussa.
Uskalla ottaa välimatkaa. Sen ei tarvitse ajaa pois. Se voi myös liittää yhä tiiviimmin yhteen.