Haaveilen kevään pyöräilymatkoista rakastettuni kanssa

fillarilla01.jpg

Pääsispä jo pyöräilemään. Pääsispä jo pyöräilemään yhdessä! jotenkin tuntuu, että elämänlaadussa on pieni pussittava kohta tässä pakkastalvessa, kun fillarit seisovat tallissa.

Pyörä liittyy rakastettuuni ja rakkauteeni romanttisin säikein. Olen tullut häntä tapaamaan pyörällä, olemme erkaantuneet pyöräillen tahoillemme. Joka kerran, kun olen pyöräilemässä, tunnen ja mietinkin, että olen joko menossa jonnekin vain kohta palatakseni hänen luokseen tai jo matkalla hänen luokseen. Ja voin polkea vähän tiuhempaan, niin olen perillä nopeammin.

Pyörä kaventaa kaupungin etäisyydet rakkaudesta lyövälle sydämelle. Korttelit viuhuvat ohi, sorapolut sorahtavat, ja hiukan kuin lentäen tavoitan hänet.

Tykkään pyöräillä yhdessä hänen kanssaan. Tuntuu vallattomalta ja reippaalta, hengästyttää mukavasti hiukan, ja me taitamme taivalta. Voidaan ottaa pyörät alle ja mennä käymään siellä, missä huvittaa. Voidaan ajaa vähän toista reittiä ja katsella, mitä eteen tulee. Kuullaan linnut, kun kevät koittaa, ja voidaan pysähtyä keskelle pyörätietä ruovikossa, iltasella, tai satakielen laulupuun alle. Yhden kerran pyöräilimme aamuyöllä kotiin omista häistämme. Olemme pyöräilleet kappaleen matkaa ketun kanssa ja mäyrän kanssa.

Muistumia pyörällä ajetusta yhteisestä Helsingistä.

Pyörän satulassa me teemme kaupungista meidän paikkamme, sopivan suurpiirteisesti. Kiinnitämme kaupungin katulyhdyllä pyöränrunkoihimme baarin edessä. Väistämme sadetta sarvista taluttaen metroon.

Hänen takanaan on kiva ajaa, koska hän näyttää takaa niin kivalta. Hänen sivullaan on kiva ajaa, koska hänen profiilinsa näyttää niin kivalta. Armas suloinen ihana pyöräilevä rakastettuni.

Yritän aina päästä iltaisin ajamaan häntä vastalle, kun hän on tulossa töistä tai harrastuksistaan, koska on niin mahtavaa nähdä hänen pyöränvalonsa suoran päässä. Olen oppinut tunnistamaan hänen lamppunsa kaukaa. Hän loistaa valona minulle.

Jos on ollut pitkä päivä, reppu on raskas ja viimeiset ylämäet painavat, ajetaan rinnakkain ja minä saan antaa selästä vähän työntöapua. Se saa minut tuntemaan itseni iloiseksi. Jos on tuima vastatuuli, silloinkin voi joskus auttaa. Tällaiset asiat saavat tuntemaan läheisyyttä.

Tällaiset asiat, jotka ovat meidän elämämme piirteitä, saavat tuntemaan, että meillä on oma paikkamme täällä. Tuntuu, että maailma on myös meitä varten.

Pyöräillessä on leikin tuntua maailmassa liikkumisessa. Samanlaista ei ole jäisellä jalkakäytävällä liukastellessa.

Mutta kohta on lehmuksissakin lehti, ja leppeät tuulet. Ajan hänen vierelleen ja sanon, että näytät kivalta. Jäästä on jäljellä vain jäätelö – mennään ottamaan sellaiset rantakahvilasta. Ja kaupunki huokaisee renkaiden alla.

fillarilla_02.jpg

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *