Erossa olemisesta ja ikävästä

Lapselle erossa oleminen on vaikeaa. Mitä pienempi lapsi sitä heikompi on hänen kykynsä pitää mielessään häntä hoivaavaa aikuista. Jos pieni lapsi joutuu olemaan ikätasoonsa nähden liian pitkään erossa hän ei osaa ikävöidä vaan hän tipahtaa yksin jäämisen kauhuun. Rakastetun läheisyys tuo turvaa ja rauhoittaa aikuisiakin. Erossa oleminen ei ole meille aikuisillekaan helppoa. Itse asiassa olemme yllättävän huonoja olemaan pidempiä aikoja erossa rakkaistamme. Mekin ikävöimme ja kaipaamme rakastettuamme.

Tarvitsemme rituaaleja kestääksemme erossa olemista. Tällaisia ovat mm. eroamiseen ja jälleennäkemiseen liittyvät rutiinit kuten hyvästelyt, saattamiset asemille, satamiin ja lentokentille sekä intensiiviset halaamiset ja suutelemiset. Tankkaamme yhteyttä ennen ja jälkeen eron. Erotessa meillä on myös tapana antaa lupaus ”näkemiin”, ”nähdään illalla”, ”tavataan parin viikon kuluttua”, jonka rakentaa sillan eroajan ylitse. Ei ole myöskään sattumaa, että kuljetamme mukanamme valokuvia rakkaimmistamme. Kaikilla pitäisi olla mukanaan kuva rakastetustaan. Jo tieto kuvasta tai siitä, että puolisoni kuljettaa kuvaani mukanaan, auttaa pitämään mielissämme toisiamme ja siten yhteyttä välillämme. Erilaiset esineet, jotka muistuttavat rakastetusta, esimerkiksi vihkisormus sormessa, liittää meidät yhteen erossa ollessamme ja auttaa rakastetun muistelemisessa.

Ulkomaantyömatkat ja hotelliasuminen ovat monille kuormittavia. Vieraassa maassa, kaukana läheisistä ja puolisosta, usein vaativa työtehtävä hoidettavana. Osa hoitaa erossa olemisen yksinäisyyttä ja rauhoittaa mieltään esimerkiksi urheilulla, jotkut alkoholilla, työpaikkaromansseilla, prostituoiduilla. Olin muutama vuosi sitten ulkomaalaisen kouluttajan koulutuksessa. Hän kertoi, että vieraassa maassa ollessaan hän usein nukkumaan mennessään kuvittelee miehensä vierelleen. Tämä auttaa häntä rauhoittumaan ja nukkumaan. Pitkille ulkomaanmatkoille työntekijöitään lähettävien yritysten tulisi antaa työntekijöilleen ohjeita miten pitää yllä parisuhteitaan työmatkojen aikana. Työntekijä, jolla säilyy tunneyhteys kumppaniinsa, on myös parempi työntekijä. Tällöin osa hänen kapasiteetistään ei mene erossa olemisen stressin hallitsemiseen. Mitä pidempiä aikoja joudumme olemaan erossa rakastetustamme, sitä tärkeämpää on, että pidämme  aktiivisesti yhteyttä toisiimme tavoilla, joista välittyy tunne rakastamisesta.

Jos meillä on lapsuudessa tai aikaisemmissa ihmissuhteissa kokemuksia yhteyden katkeamisista, tipahtamisista, kykymme olla erossa saattaa olla heikentynyt. Tämä voi näkyä esimerkiksi niin, että kyky pitää mielessä ja luottamus siihen, että pysymme rakastettumme mielessä, alkaa horjua jopa lyhyenkin erossa olemisen aikana. Alamme epäilemään, että hän ei rakastakaan tai pelkäämään suhteen päättymistä. Toinen vaihtoehto on, että kestääksemme kaipauksen tuomat tunteet, tipautamme rakastetun mielestämme erossa ollessamme. Emme tunnista ikävää ja kaipausta.

Erossa olemisen sietäminen on välttämätöntä aikuisten rakkaussuhteissa ja lyhyet eron hetket tekevät jopa hyvää parisuhteelle. Toisen tulee esimerkiksi saada viettää iltaa ystäviensä kanssa ilman vaatimusta viestittelystä. Kaipaus ja ikävä kuuluvat rakkauteen, pelko ja yksinäisyyden tunne eivät. Rakkaussuhde on parhaimmillaan turvallinen perusta, jonka voima auttaa meitä selviämään myös itsenäisesti sekä kestämään eron hetkiä. Rakkaussuhde on myös turvasatama, jonka syliin voimme kerta toisensa jälkeen palata rauhoittumaan ja voimaantumaan. Erillisyyden ja yhteyden vuorottelun rytmistä syntyy rakkaussuhteen elävänä sykkivä sydänviiva.

 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *