Annatko muiden mielipiteille liikaa tilaa suhteessasi?
Joskus puhutaan kuinka entisten suhteiden kivut tai sotkut saattavat ikään kuin tuoda entiset kumppanit mukaan suhteeseen. En kuitenkaan usko ongelman rajoittuvan vain entisiin kumppaneihin. Suhteeseen saattaa ilmestyä myös perhe, ystävät, työtoverit, ihastukset tai vaikka koko yhteiskunta. Enkä usko sen liittyvän vain kipuihin tai sotkuihinkaan. Kyse voi myös olla mielipiteistä, odotuksista, ohjeista, säännöistä tai arvoista.
Yksi toivoo suhteeltamme yhtä ja toinen toista. Kolmas kertoo kuinka sen pitäisi näyttää joltain ja neljännen mielestä joltain aivan muulta. Joku tahtoo antaa ystävällisen neuvon kuinka asiat täytyy hoitaa ja toiset ovat aina muistaneet opettaa millainen on se ainoa oikea tie. Meidän kaikkien suhteille kohdistuu erilaisia paineita, odotuksia, neuvoja ja oletuksia. Ne kohdistetaan suoraan meille tai yleisesti kaikille. Ne saatetaan sanoa suoraan tai välillisesti. Ne on voitu osoittaa jo kauan ennen suhteiden alkua tai vasta sen aikana. Ne kaikki voivat kuitenkin olla omiaan vaikuttamaan suhteisiimme. Vaikuttamaan siihen, miten itse sen koemme ja kuinka itse siinä toimimme.
Tuskin monikaan tahtoo pahaa kertoessaan vain tietyntyylistä tarinaa siitä millaisia suhteiden tulisi olla. Kertoessaan kuinka ne muodostuvat, miltä niissä tuntuu, kuinka niissä toimitaan, miten niihin tulee suhtautua ja kuinka tuon kaiken tulee tapahtua juuri tietyillä tavalla. Kuitenkin joskus nuo ihmiset tulevat tuolla kaikella niin syvälle ihon alle, ettemme enää pääse heidän sanoistaan eroon. Unohdamme suhdetta muodostaessa miettiä mitä itse koemme, tunnemme ja ajattelemme. Mitä toivomme ja kuinka kaikkeen suhtaudumme. Sen sijaan kuulemme meille omaa narratiiviaan kertoneiden ihmisten äänet. He ilmestyvät suhteemme arkisiin, helliin ja kiperiin hetkiin. He puhuvat äänellämme, toimivat kauttamme tai huutavat sisällämme. He luovat rajoja, ohjaavat sekä muovaat meitä ja suhdettamme. He ilmestyvät osaksi suhdettamme. Ja näin siinä ei ole vain me, jotka suhteeseen ryhdyimme vaan myös kaikki he, jotka sitä välillisesti ohjaavat.
Antaessamme vallan sisällä huutavien läheistemme, ympäristön tai yhteiskunnan äänelle, päästämme heidät myös helposti suhteeseemme sisään. Osaksi aamupalapöytäämme, suukkojamme sekä riitojamme. Ja mitä enemmän kuuntelemme vain heitä itsemme sijaan, niin sitä suuremman tilan he vievät. Ja mitä useammassa asiassa ja mitä useammalle äänelle tilaa annamme niin sitä pienemmäksi käy oma tilamme. Joskus voi lopulta kotimme kaikki nurkat olla jo niin muiden kertomien ohjeiden, odotusten sekä vaatimusten täyttämiä, ettei suhteen oikeille osapuolille ole siellä enää sijaa. Voimme huomata pitävämme yllä kaunista tarinaa, joka ei enää ole kuitenkaan meidän omamme vaan niiden kaikkien äänien, joille annoimme vallan.
On vaikeaa toimia toisin kuin on neuvottu, käsketty tai odotettu. Antaa äänien pauhata ja oppia hiljentämään ne. Kuitenkin uskon, että sitä vaikeutta tärkeämpää on aidosti pysähtyä kuulemaan mitä itse siitä kaikesta ajattelet. Rakentaa niiden suhdetta, jotka suhteeseen ovat ryhtyneet. Jottei päätyisi ajamaan suhteen aitoja osapuolia lopulta nurkkaan, luomaan vain muiden sanoittamaa kaunista harhakuvaa tai jotta ääntenkin mukaan toimiessa voisi tietää sen tulevan myös omasta itsestään.