Aikuinen rakkaus ottaa vastuuta itsestä ja suhteesta

Otsikkoa voisi heti alkuun lähteä miettimään, että mikä ihmeen aikuinen rakkaus. Se on nyt ihan oma määritelmäni suhteelle, jossa kyse on nimenomaan aikuisten parisuhteesta. Olkoon aikuinen se, joka itsensä aikuiseksi määrittelee. Itselleni aikuisuus parisuhdemielessä tarkoittaa elämää nähneiden, kolhujakin saaneiden, ehkä eronneita ja ero(i)sta selvinneitä keski-ikäisiä ihmisiä.

Itseä tavallaan kauhistuttavat nuorten parisuhteet ja avioliitot. Kädet ristissä melkein kuljen, kun ajattelen, millaiselle reissulle nuoret usein tietämättään lähtevät. Joillakin nuorilla on varmasti omasta persoonastaan ja kotitaustastaan johtuen hyvät alkuperäiseväät parisuhteille. Nuorilla ihmisillä pitää pakosti olla eväät kasvuun, joustamiseen ja erityisen hyvät eväät toisen hyväksymiselle, jos meinaavat parisuhderintamalla ”onnistua”. Näitäkin pariskuntia onneksi näkee- pitkiä suhteita, joissa on ihan oikeasti yhdessä koettu ja läpi eletty elämän myötä- ja vastoinkäymiset.

Iso osa meistä aikuisista on kuitenkin joutunut saamaan osumia. On kuitenkin ihanaa, jos saa uuden mahdollisuuden parisuhteeseen. Kaikkien suhteiden ei ole varmaan tarkoituskaan kestää loppuelämää vaan joskus suhteen on tarkoitus viedä meitä kappaleen matkaa eteenpäin omassa kehityksessämme.

Jotenkin minua puhuttelee ajatus aikuisesta suhteesta. Minulle se merkitsee sitä, että eronnut ihminen on työstänyt eroaan niin, että tietää jo, mitä haluaa ja tavoittelee haluamaansa. Aikuiseen suhteeseen lähtee ihannetilanteessa ihminen, joka on tehnyt työtä itsensä kanssa niin, ettei kanna kovin paljon omaa painolastiaan mukanaan suhteeseen. Aikuinen ihminen osaa ilmaista itseään niin, että tulee ymmärretyksi ja jos ei osaa, opettelee viestimään.

Kai tämä kaikki tarkoittaa sitä, että ihminen ottaa vastuun itsestään ja suhteeseen lähtiessään myös yhteisestä hyvästä. Kaikki olemme tietysti keskeneräisiä ja kasvu jatkuu suhteessa ollessakin, mutta jos peruseväät ovat jokseenkin valmiina, kulkee suhteessakin tietoisemmin.

Kaikella edellä esitetyllä tarkoitan sitä, miten nuorena harvoin on tietoinen itsestä ja toisesta ja siksi onnistumisen mahdollisuudet vähän arpaonnenkin varassa. Nuori kasvaa vielä ja muuttuukin matkan varrella ja riskit parisuhteen kestävyyttä ajatellen ovat varmasti ihan todelliset.

Itse ajattelen elämän olevan suuressa määrin tietoisuuden kasvattamista omasta menneisyydestä ja siinä tapahtuneista asioista ja näiden kokemuksen vaikutuksista itseen. Se on myös tietoisuutta niistä ajattelumalleista, mihin on kasvanut ja niistä luopumista tai niiden säilyttämistä sen mukaan, mikä tuntuu säilyttämisen tai luopumisen arvoiselta. Tietoisuus itsestä, omista tunteista, toiveista, haaveista, pahimmista kipukohdista, reagoinnin ja rakastamisen tavoista auttavat ottamaan vastuuta suhteessakin silloinkin, kun tuuli tuivertaa parisuhdepaattia. Aikuisuus on ihanaa aikaa; kun on sinut itsensä ja menneisyytensä kanssa, on parisuhderakkaudella se merkitys, että se täydentää elämää, mutta ei ole koko elämä.