Luonnon helmassa

Ihan kuin koko Suomi olisi vieraillut viimeisten kuukausien aikana täällä Kuusamossa. Rukan, Oulangan ja Hossan suunnilla varsinkin on ollut ruuhkaa ja paikalliset ovat turhautuneet porobongareiden aiheuttamiin liikenneruuhkiin. Parhaita puolia Kuusamossa asumisessa on monipuolinen luonto. Täällä asuessa se tuntuu monesti itsestäänselvyydeltä, mutta sitä se ei ole. Minulle on tärkeää tarjota omille lapsilleni luontokokemuksia, jotta luonnosta tulisi heille rakas ja suojelemisen arvoinen paikka.

Ennen lapsia oli helppoa lähteä nauttimaan Kuusamon luonnosta. Täällä on monenpituisia vaellusreittejä ja huippuja ja vesistöjä, joita ihailla oman rakkaan kanssa. Koira ja vesipullo mukaan ja eikun menoksi. Lasten myötä luontoretket vaativat enemmän suunnittelua. Olemme onneksi siinä vaiheessa perhe-elämää, että lapset jaksavat jo jonkun kilometrin kävelläkin. Erityisen arvokasta olisi kuitenkin, jos edelleen pääsisimme joskus luontoon kahdestaan (koira on toki tervetullut mukaan).

Luonnossa liikkuminen rikkoo arkisia rutiineja ja kaavoja. Lähtötilanteisiin liittyy toki omat sudenkuoppansa: kuka odottaakaan aina ketä, kuka joutuu suunnittelemaan ja pakkaamaan kaiken, kellä unohtui se juttu, mitä pitää palata hakemaan. Tunnelma autossa voi olla vielä väärällä tavalla latautunut, mutta kunhan päästään hengittämään puhtaampaa ilmaa, alkaa helpottaa ja arki unohtuu.

Samalla polulla tallustellessa on aikaa puhua ja olla hiljaa yhdessä. Molemmat ovat tärkeitä. Meidän on joskus pitänyt sopia, että tietyt puheenaiheet kuten työ eivät kuulu luontoretkelle. Metsässä tai veden äärellä ajatukset kulkevat kuitenkin erilaisia latuja kuin kotioloissa ja väistämättä tulee erilaisia puheenaiheita. Meillä on tapana arjessakin puhua paljon erilaisista asioista. Meille on arvokasta, että kuljemme yhdessä hiljaisuudessa. Toista voi huomioida ja on tärkeä huomioida myös ilman sanoja tai kosketusta. Kuljemmeko samaan tahtiin? Katsommeko samaan suuntaan tai huomaammeko samat erikoiset kivet? Kuuntelemmeko samaa sinipyrstön tidyytä?

Ihan jo paikanvaihdos tekee hyvää parisuhteelle. Ei voi toteuttaa samoja rutiineja kuin kotona. Liikkuminen tekee myös hyvää. Kehossa tapahtuu liikkuessa paljon positiivista. Kävellessä, juostessa tai kiivetessä tsempataan toisia ja ollaan huomaavaisia toista kohtaan. Metsässä samoaminen vie meidät kokemaan uusia asioita yhdessä. Saamme yhdessä häkeltyä luonnon ihmeellisyydestä ja löytää sieltä yllättävää romantiikkaa. Pilvien katselu yhdessä vaaran huipulla voi kannustaa puhumaan unelmista ja toiveista omaa ja yhteistä elämää varten.

En tiedä, millaisia haasteita liittyy pitempiaikaiseen leiriytymiseen elämänkumppanin kanssa. Me ollaan aina suosittu päiväretkiä. Mutta eivät haasteet varmasti ylitsepääsemättömiä ole, niin monet parit lähtevät yhdessä monenkin päivän vaelluksille sääskien syötäviksi. Pariskunnille järjestetään omia patikointilomia Lapissa esimerkiksi Kairosmajalla. Ajatus kanoottiretkestä oman rakkaan kanssa tuntuu myös houkuttelevalta. Siinä ollaan kirjaimellisesti kahdestaan ja yhteistä suuntaa etsimässä.

Niin kliseistä kuin se onkin, yhdessä koettu matka on tärkeä, yhteistä päämäärää kohti meneminen, jopa vaivan näkeminen ja yhdessä rähjääntyminen. Muutamalla kilometrillä voi olla iso merkitys ja niistä voi jäädä arjessa pitkään kannatteleva muisto.

Marika Villikka, kuinka monen blogin jälkeen tullaan blogistiksi? Entä monenko vuoden jälkeen voi kutsua itseään kuusamolaiseksi?

Kaunista maisemaa on kiva katsella yhdessä oman rakkaan kanssa. Kuvattavia kohteita riittää täällä Koillismaalla. Kuva: Marika Villikka
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *