Uskallatko kuulla sisäistä lastasi? Hän antaa kyytiä keisarin vaatteille

sisainenlapsi.jpg

Mitä sisäiselle lapsellesi kuuluu? Hänelle, joka välillä innostuu jostain uudesta, vaikka siitä ei olisi sen suurempaa hyötyä. Hänelle, joka pettyy syvästi, vaikka se ei auta asian hoitamista ollenkaan. Hänelle, joka tuntee toisesta ihmisestä välittyvän lämmön. 

Sisäinen lapsi ei välitä siitä, miten asioiden kuuluisi mennä. Hän on läsnä hetkessä kaikkine aisteineen, ajatuksineen ja kokemuksineen. Lapsi ei mieti, vaan kokee, ovatko asiat nyt oikein.

Lapsi ei mieti, vaan kokee, ovatko asiat nyt oikein

Sisäinen lapsi voi olla aika rasittava. Hän vaatii huomiota ja hidastaa asioiden etenemistä. Välillä lapsi kiukuttelee ja joskus pillahtaa itkuun ilman mitään järkevää syytä. Useinkaan hän ei kuuntele hyviä perusteluita ja tehokkuuden vaatimusta. 

Aikuisen voi tehdä mieli opettaa sisäiselle lapselleen, mikä on viisasta ja järkevää. Tarkoitus voi olla ihan hyvä: suojella lasta tulevilta pettymyksiltä ja saada aikuiselle työrauha aikuisten asioihin. Mutta ankarassa opetuksessa lapsi voi pelästyä, jopa mykistyä.

Siinä keisarin vaatteet saavat kyytiä ja herne monienkin patjojen alta paljastuu

Viisas aikuinen voi oppia sisäiseltä lapseltaan. Lapsi on rehellinen opettaja. Sisäinen lapsi näyttää, mikä on totta ja mikä tärkeää. Siinä keisarin vaatteet saavat kyytiä ja herne monienkin patjojen alta paljastuu. 

Sisäinen lapsi muistaa asioita, jotka mieluiten työntäisit syrjään ja unohtaisit pois, jos ne ovat vielä kesken. Lapsen kokemuksessa elää sinun menneisyytesi. Hän kertoo, mitä tarvitset menneestä toipumiseen ja irti päästämiseen.

Lapsen kokemuksessa elää sinun menneisyytesi

Mutta niin kuin lapset yleensä, ei sisäinenkään lapsi osaa aina sanoittaa tarpeitaan. Suru voi näyttää kiukulta, rakkauden tarve saattaa sekoittua haluun saada lisää leluja, pelko voi kuulostaa hiljaisuudelta. Aikuisen tehtävä on kiinnostua lapsesta ja ymmärtää, mitä lapsi oikeasti tarvitsee. 

Aikuinen ei voi aina täyttää lapsen tarpeita ja toiveita. Lapsella on oikeus reagoida, mutta aikuisen vastuulla on toimia ihmis- ja olosuhteet huomioiden, omien arvojen mukaan, vaikka lapsi sisällä huutaisi vastaan. Erityisesti aikuista haastetaan, kun yhtä aikaa itkevät tai kiukkuavat sisäinen lapsi ja oma lapsi, tai oma sisäinen lapsi ja puolison sisäinen lapsi. 

Aikuinen ei voi aina täyttää lapsen tarpeita ja toiveita

Ei sisäisesti tarvitse olla yksimielinen. Dialogiin tarvitaan kaksi erilaista. Kyky kunnioittavaan sisäiseen dialogiin auttaa ymmärtämään ja kohtaamaan paitsi sisäisen, myös ulkoisen maailman ilmiöitä avarammin. Se, mikä on kaikkein yksityisintä, on myös kaikkein yleisintä. 

Parhaimmillaan sisäisen aikuisen ja lapsen välisessä suhteessa aikuinen on niin aikuinen, että lapsella on lupa olla lapsi.  Lapsi saa tutkia maailmaa lapsen silmin ja kavuta aikuisen syliin saamaan läheisyyttä ja lohdutusta, kun sitä tarvitsee. Aikuinen voi ammentaa lapsen ilosta ja oivalluksista ymmärtäessään elämää ja kantaessaan aikuisen vastuita.

Yhteys sisäiseen lapseen auttaa elämään tässä ja nyt

Yhteys sisäiseen lapseen auttaa elämään tässä ja nyt. Lapsen ilo, suru, viha, pelko ja rakkaus hengittävät kussakin hetkessä. Sisäisen lapsen kokemuksen kuuleminen ja vastaanottaminen pitävät elämän virtaavana. Hän muistuttaa, että me tarvitsemme toisiamme.

Jos aihe kiinnostaa, niin suosittelen myös aiempaa blogiani Tunnistatko sen hetken, jossa nielaiset tunteesi ja menetät yhteyden itseesi?

Lämpimin terveisin, 

Sini Rantakari 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *