Uskalla olla riippuvainen toisista ihmisistä ja kolme muuta asiaa, jotka opin Afrikassa rakkaudesta
Kävimme perheen kanssa mieheni kotimaassa. Toin tuliaisina lämpöä ja rakkautta. Haluan jakaa kokemani rakkausvinkit eteenpäin.
1. Uskalla olla riippuvainen toisista ihmisistä
Suomalainen on tottunut pärjäämään yksin. Länsi-Afrikassa hämmennyin siitä, että tarvitsin koko ajan toisten apua. Siellä ei ollut itsepalvelukassoja vaan parvi ihmisiä hääräämässä joka tiskin takana. Meillä on oleellista selvitä arkisista asioista mahdollisimman nopeasti. Afrikassa tajusin, että tärkeintä on etsiä ja löytää kontakti toisiin ihmisiin. Välillä jaaritellaan tai väitellään ihan vain sen takia, että yhteys syntyy ja säilyy.
Läheinen ihmissuhde ei ole itsepalveluyhteiskunnan kaltainen. Oleellista ei ole pärjätä itse vaan osata tukeutua muihin. Jospa todella itsenäinen ihminen onkin se, joka tietää tarvitsevansa toisia? Saamme olla riippuvaisia toisten ihmisten avusta.
2. Lämmin kontakti sulattaa suojaukset
Liika varovaisuus ja ristiriitoja välttelevä asenne ajavat ihmisiä kauas toisistaan. Suomessa täytyy suojautua kylmältä ilmalta. Olemmeko tottuneet suojaamaan itseämme liikaa? Varustaudumme etäisyydellä, ettei meitä satutettaisi. Silloin voi jäädä myös rakkaus saamatta. Joskus uskottelemme itsellemme, että vapaa yksinäisyys on parasta. Mutta läheisyyden ja kosketuksen kaipaus kuuluvat ihmisyyteen.
Haluaisin, että joka aamu ovellani olisi sydämellinen afrikkalaismummo antamassa halauksen ja toivottamassa tervetuloa.
3. Kun kohtaat rakkautta, adoptoi se itsellesi
Lämpimän yhteisöllisyyden keskellä ajattelin kiitollisena ja vähän kateellisenakin, että lapseni saavat olla osa tätä kulttuuria. Sitten tajusin, että sukuhan on ottanut myös minut joukkoonsa. Mikään ei estä minua ottamasta adoptiota vastaan.
Onko sinun elämässäsi joku ihminen, jonka lämmössä voisit paistatella vielä rohkeammin? Entä kenet sinä voisit rakastaa sisälle yhteisöön? Onko lähipiirissäsi bonuslapsi tai -aikuinen, joka kaipaa hyväksyntää?
4. Tunneyhteys voi syntyä myös ilman puhetta
Sain kahden viikon matkan aikana uusia ystäviä. Muutama ihminen pääsi yllättävän lähelle minua. Jälkikäteen mietin, että emmehän me edes puhuneet syvällisistä asioista. Ystävyys syntyi yhdessä koettujen hetkien, huumorin ja tunteisiin heittäytymisen kautta.
Onko sinulla tunneyhteyden kanavat auki lähellä oleviin ihmisiin? Millaista lämpöä tarvitsisit, että voisit luopua suojauksista ja sanoa tässä olen.
Rakkausterkuin,