Toinen on toiselle aina vieras

blogi_heinakuu_2018.jpg

Helle saa ihmiset liikkeelle kohti rantojen viileyttä. Toiset lähtevät ruoan perässä. Kuumuus, kuivuus ja kohtuuton kosteus ajavat ihmisiä myös maasta ja maanosasta toiseen.  Joudutaan vieraiden kanssa tekemisiin eikä se maailmanpolitiikan tasollakaan aina niin hyvin mene. Yllättävät ihmisvirrat ajautuvat helposti törmäyskurssille. Tällä tavalla hellepäivää pidellessäni juohduin pohtimaan ilmastomuutoksen vaikutuksia ihmisten välisiin suhteisiin.

Samalla kun ihmisen mieltä kiinnostaa tuntematon, se myös saa varuilleen. Mistä sitä tietää, mitä nuo toiset ajavat takaa? Ihmisryhmien sekä yksittäisten ihmisten väleille syntyy samanlaisia viha-rakkaussuhteita.

Erilaiseen ja ihanasti eksoottiseenhan on myös helppo rakastua.

Erilaiseen ja ihanasti eksoottiseenhan on myös helppo rakastua. Kahden kulttuurin parisuhteissa vaihdellaan selkeimmin yllättävän tuttuuden ja käsittämättömän outouden tunnelmien välillä. Monikulttuuriset liitot ovat kuin pioneereja ihmiskunnan harjoitellessa yhteiselämää yhä pienemmäksi käyvässä maailmassa. Ja oikeastaan jokainen parisuhde on kuin ihmiskunta pienoiskoossa.

Oikeastaan jokainen parisuhde on kuin ihmiskunta pienoiskoossa.

Samankaltaisuuden kokemuksen läpi kuultaa erottamaton erilaisuus. Tai erilaisuuden lomasta pilkottaa samanlaisuus. Riippuu katsojan omasta optiikasta, kumman näkee selvemmin. Harjaantuessaan voi erottaa molemmat näkökulmat samaan aikaan. Erilaisuuden paljastuessa parisuhteessa herää usein kysymys, voidaanko enää elää yhdessä. Pitäisikö toisen sopeutua vai molempien jatkaa matkaa eri suuntiin? Ihmiskunnalla ei ole paikkaa, minne mennä, jos täällä käy ahtaaksi. Olisi siis opeteltava olemaan.

Levoton vaeltaja on löytänyt luvatun maan.

Useimmat parisuhteet ovat alkaneen romanttisesta yhteensulautumisen vaiheesta: ”Sinä olet aivan kuin minä”, ”Nyt olen päässyt kotiin”. Toinen ymmärtää minua täydellisesti. Kaipaukseni on täyttynyt. Levoton vaeltaja on löytänyt luvatun maan.

Kunnes kulttuuriset erot alkavat paljastua. ”Vaimoni ei ymmärrä minua” on klassikkorepliikki, joka sanojan mielestä oikeuttaa lohdun hakemisen toisaalta. Täydellisen ymmärryksen illuusio on murtunut. Onko mitään siis jäljellä? Puhuminen on minimiedellytys ymmärtämiselle, mutta sekään ei aina auta. Sanoillakin on erilaisia merkityksiä. Eri kieliä puhuvat ovat tästä enemmän tietoisia. Saman kieliset puolisot saattavat pitkäänkin jatkaa rinnakkaisia keskusteluja, joissa toinen ei ole enää pitkään aikaan ollut toisen kärryillä.

Toinen on aina tuntematon universumi, jota voimme hyvinäkin hetkinä vain aavistella.

Hyvä ja huono uutinen on, että toista ei voikaan koskaan ymmärtää, koska toisella on toinen mieli. Se on aina tuntematon universumi, jota voimme hyvinäkin hetkinä vain aavistella. Voimme olla uteliaita sen suhteen, voimme pyytää lupaa vierailla siellä, mutta emme voi sitä koskaan täysin valloittaa. Voimme pyrkiä alistamaan tai tuhoamaan toisen kulttuurista ainutlaatuisuutta, mutta silloin köyhdytämme myös itseämme. Joudumme elämään ainaisessa pelossa, että alistettu nousee kapinaan. Silloin suhde on muuttunut sodaksi.

Voisinko ystävystyä oman vieraani kanssa?

Yksi vieraan pelkäämisen ulottuvuus on se vieras, joka asuu itsessämme. Oman mieleni universumissa on puolia, joita en itsekään tunne. Tunnistan vieraan omista oudoista oloistani, joita virtaa jostain uumenista aivan yllättäen. Levollisen hetken keskellä tunnistan ahdistavan ailahduksen tietämättä, mistä se tuli. Yhtäkkiä huomaan kiihtyväni asioista, joita en ihan ymmärrä. Menetän hallinnan, kun paniikki nousee. En todellakaan hallitse rationaaliesti edes tätä omaa tonttiani. Voisinko ystävystyä oman vieraani kanssa?

Parisuhteessa parhaimmillaan kaksi vieraan universumin edustajaa tutustuu toisiinsa ja itseensä toisen avulla syvän kunnioituksen ja arvostuksen hengessä. Oman tietämättömyytensä voi ehkä tunnistaa vain luottamuksen ja välittämisen ilmapiirissä. En tiedä kuka sinä olet, mutta iloitsen sinusta ja siitä, mitä vieraudellasi elämääni tuot.

Ennen kaikkea luotan, että yhdessä voimme saada aikaan enemmän kuin kumpikaan yksin.

Toisen vieraudesta voi ehkä iloita vasta, kun pystyy säilyttämään kokemuksen itsestä myös toisen lähellä. Mitä paremmin tunnen itseni ja tunnistan, kuka olen, sitä paremmin kykenen laskemaan toisen, erilaisen lähelleni. En pelkää toisen valloittavan minua, enkä tunne yllykettä alistaa toista. Voin olla aidosti kiinnostunut ja oppia toiselta lisää koko ajan.  Ennen kaikkea luotan, että yhdessä voimme saada aikaan enemmän kuin kumpikaan yksin.

Vanhempiensa suhteiden keskeltä nousevat tulevatkin maailmanpolitiikan taitajat

Saattaa olla, että vieraan kanssa toimeen tuleminen on perheiden eheyden lisäksi koko ihmiskunnan selviämiselle ratkaisevaa. Jos lapset elävät kodeissaan kahden erilaisen välisen yhteistyön varassa, he oppivat sovittamaan myös omat intressinsä toisten tarpeiden lomaan. Vanhempiensa suhteiden keskeltä nousevat tulevatkin maailmanpolitiikan taitajat. Rakastetaan siis toisiamme, helteestä huolimatta.

Toivoo Anne Anttonen

 

 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *