Suutarin lapsilla ei ole kenkiä – eikä perheneuvojan lapsella rajoja

teinin_huone.jpg

Kouluvuoden päätyttyä suvivirteen päätti 15-vuotias kuopuksemme palkita itsensä yöttömillä öillä, eli valvomisella. Kouluvuoden aikana oli jonkun kerran meillä tai kaverilla ”lanitettu”, eli valvottu viikonloppuna konsolipelejä pelaten, nyt homma oli tarkoitus viedä ihan uudelle levelille, vastapainoksi kouluvuoden uurastamiselle.

Kun taskussa oli uunituore mopokortti ja pihalla ensimmäinen mopo, muodostui kuopuksen vuorokausirytmiksi nopeasti herääminen iltapäivällä vanhempien tullessa töistä, aamupalaksi syödyn illallisen jälkeen mopolla kurvailu kaverien kanssa ja myöhäisestä iltapalasta alkanut jääkiekkopelin pelaaminen aamuvarhaiseen.

Kysyimme kyllä myös itseltämme, josko olemme liian tiukkoja, niuhoja suorastaan, jos palautamme pojan ruotuun.

Vanhempina emme pitäneet valvomista hyvänä, ja juttelimme asiasta pojan kanssa, mutta kysyimme kyllä myös itseltämme, josko olemme liian tiukkoja, niuhoja suorastaan, jos palautamme pojan ruotuun. Jostain syystä, joka nyt kaduttaa, annoimme kuopuksen nauttia vapaudestaan, ja hän siitä totisesti nautti.

Kesän kuluessa ja tilanteiden muuttuessa tuli tarvetta toisenlaiselle vuorokausirytmille, johon hän tilapäisesti pystyikin, mutta kesäkuun yöttömien öiden seurauksena unirytmi ei enää palannutkaan pysyvästi normaaliksi, vaikka sitä yritettiin.

Nyt on syystäkin puhuttu tulevista lomista, lujana pysymisestä, niuhon vanhemmuuden tarpeesta, unen tärkeydestä ja haavoittuvuudesta.

Kouluvuoden lähestyessä yritettiin uudestaan, mutta poika saattoi mennä klo 23 sänkyyn ja olla edelleen aamulla kello kuusi hereillä. Kouluun hän meni nukkumatta tuntiakaan ja seuraavana aamuna viiden tunnin unilla, viikonloppuna hän nukkui jo lähes normaalit unet. Vaikka nyt näyttää jo paremmalta, niin mikään hyvä fiilis tästä asiasta ei jäänyt yhdellekään asianosaiselle.

Nyt on syystäkin puhuttu tulevista lomista, lujana pysymisestä, niuhon vanhemmuuden tarpeesta, unen tärkeydestä ja haavoittuvuudesta. Aavistan, että aiheeseen kyllä palataan, ehkä jotain oppineena. Seuraavaan lomaan on kaksi kuukautta…

Terveisin Jarno Hellström

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *