Silittävä mies

silittava_mies_1.jpeg

Mieheni tykkää silittämisestä ja se ärsyttää minua suunnattomasti. Hän pystyttää silittämisalttarinsa olohuoneeseen ja aloittaa lähes jokapäiväisen nautinnollisen rituaalinsa. Silittäessään hän katsoo usein elokuvia sekä tv-sarjoja ja suosittelee niitä minullekin: ”Sinunkin pitäisi katsoa, tämä on tosi hyvä”. Joskus, nautintoaan lisätäkseen, mies kaataa itselleen lasillisen punaviiniä. Kun puhun tästä ystävilleni, niin he sanovat, että minun pitäisi olla tyytyväinen. Heidän miehensä eivät juurikaan silitä.

Näin kertoi minulle nainen, jonka tapasin kesälomalla. Hän oli ilmiselvän vihainen miehensä silittämisestä. Tai oikeastaan hän vaikutti lähes epätoivoiselta. Kenties hän on sekä yrittänyt sietää silittelyä, että saada miestään luopumaan siitä huomautteluilla ja ärtyisyydellä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Nainen vaikutti myös vähän syylliseltä. Hän ehkä moittii ja häpeää itseään. Miksi hänen pitää olla niin pikkumainen, että ärsyyntyy epätoivoon saakka näin naurettavasta asiasta.  Mieshän on kiltti ja kunnollinen.

Tuon illan jälkeen hän aloittaa intohimoisen suhteen naapurin miehen kanssa.

Häntä kuunnellessani, muistin kohtauksen elokuvasta “Take This Walz”, jossa pariskunta viettää hääpäiväänsä ravintolassa. Pariskunnan mies rakastaa ruokaa ja on kotona intohimoinen kokki. Yhteisellä illallisella mies keskittyy nauttimaan ruoasta, vaimon yrittäessä saada miestään puhumaan kanssaan. Mies ihmettelee mistä heidän pitäisi puhua, ja sanoo rakastavansa vaimoaan. Naisen katse on äärettömän surullinen. Tuon illan jälkeen hän aloittaa intohimoisen suhteen naapurin miehen kanssa.

 Me kestämme toistemme erilaisuutta vain riittävän tunnetason yhteyden varassa

Miten nämä kaksi tarinaa liittyvät toisiinsa? Yhteistä on tunnetason yhteyden ja parin välisen intohimon oheneminen. Kummassakin tarinassa on pöytä katettuna, mutta keskeisin puuttuu. Toinen ihminen omine tapoineen ja kiinnostuksen kohteineen on usein monin tavoin käsittämätön. Me kestämme toistemme erilaisuutta vain jos välillämme on riittävä tunnetason yhteys. Kun riittävää yhteyttä ei ole, tulemme vihaisiksi ja epätoivoisiksi, mutta ennen kaikkea yksinäisiksi. Meidän on vaikea sietää asioita ja ihmisiä, jotka saavat osakseen puolisomme jakamattoman huomion ja intohimon. Ärsyynnymme perheen koiraan, joka saa aina hellyyttä. Inhoamme jalkapalloa, joka herättää kumppanin intohimot. Seuraamme mustasukkaisina puolison keskittynyttä keskustelua ystäväpariskunnan toisen osapuolen kanssa.

Hän löysi intohimon, mutta ei kotia rakkaudelle.

Elokuvan nainen luuli löytäneensä kanavan toteutumattomalle yhteydenkaipuulleen intohimoisesta suhteesta naapuriinsa. Hän löysi intohimon, mutta ei kotia rakkaudelle. Hän rakasti edelleen miestään, vaikka kenties luuli hetken, että ei rakastanut. Rakkaus etsii kotia. Jos lakkaamme kaipaamasta, lakkaamme uskomasta rakkauteen. Silittävän miehen naista kiitän luvasta käyttää hänen kertomaansa tarinaa blogini aiheena. Hän mainitsi miehensä silittämisestä lyhyesti. Minä väritin ja kasvatin tarinan blogikirjoitukseksi, jotta voisin kertoa yhteyden kaipuusta ja sen ilmenemisestä. 

 

Terveisin, Helena Toppari

 

 

 

 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *