Seurustelenko mielikuvitushenkilön kanssa?

Elokuvassa Castaway – Tuuliajolla Tom Hanksin esittämä Chuck haaksirikkoutuu autiolle Tyynenmeren saarelle lento-onnettomuuden jälkeen. Aika yksin saarella käy pitkäksi, ja Chuck alkaa käydä ”dialogia” löytämänsä lentopallon kanssa, jolle on piirretty ihmiskasvot ja annettu nimi Wilson. Chuckin ja Wilsonin välit ovat lämpimät, mutta ajoittain syntyy ilmiriitoja ja väittelyitä, kuinka elämä autiosaarella tulisi järjestää. Eräänkin riidan päätteeksi Wilson päätyy Chuckin raivopuuskan seurauksena mereen jäähtymään.

Päähenkilön käymät keskustelut herättävät hulluudessaan ja ymmärrettävyydessään katsojan myötätunnon ja huolen: mikä mahtaa olla miesparan mielenterveyden tila, jos hän ei pääse saarelta pakoon ja toisten ihmisten seuraan? Ilman muiden tuomaa realiteettien tsekkausta olemme taipuvaisia kadottamaan kyvyn erottaa mielensisäisen ja ulkoisen maailman eron.

Toiveemme ja pelkomme ohjaavat sitä, miten tulkitsemme puolisomme tekemisiä, miten hänen näemme.

Käymämme keskustelut parisuhteessa eroavat usein pelottavan vähän Chuckin ja Wilsonin tilanteesta. Kuinka paljon käsityksemme keskustelukumppanimme ajatuksista, motiiveista ja persoonasta on oikeastaan luomaamme kuvitelmaa? Monesti aiemmat ihmissuhteemme vaikuttavat huomaamattamme parisuhteeseen ja värittävät kokemuksiamme nykyhetkestä. Toiveemme ja pelkomme ohjaavat sitä, miten tulkitsemme puolisomme tekemisiä, miten hänen näemme. Pahimmillaan puolison kannettavaksi tulee sellaisia asioita, joista hän ei voi olla vastuussa tai mihin hän ei voi juuri vaikuttaa. Hyvä esimerkki tästä voi olla perusteeton mustasukkaisuus, jonka taustalla on monenlaisia kivuliaita ja hoitamattomia ihmissuhdetraumoja. Mustasukkainen voi alkaa vaatia puolisolta sellaisia todisteita ja takuita rakkaudesta, joita kukaan ei voi antaa.

Omassa elämässäni olen yrittänyt välttää Chuckin ja Wilsonin tilanteen muistamalla, että olen monella tavalla tuntematon myös itselleni. En todellakaan aina ymmärrä omia ajatuksiani, tunteitani ja toimintaani. Tämä tosiasia tuo nöyryyttä siihen, kuinka hyvin kuvittelen ymmärtäväni läheisteni perimmäisiä aivoituksia ja tarkoituksia. Myötätunnon ja -elämisen avulla pystymme kuitenkin vähentämään ihmissuhteisiin liittyviä väärinymmärryksiä. Voimme kysyä puolisoltamme säännöllisesti: ”Mitä sulle kuuluu?”  Ottaa kuulemamme vakavasti, yrittää ymmärtää toista hänen ehdoillaan ja uskoa puolisostamme parasta.