Nyt ruutuajan laskeminen loppui – ryhdyin ruuduttoman ajan turvaajaksi

Ruuduton aika luo tilaa omille mietteille ja kiireettömälle yhdessäololle. Kuva: Sini Rantakari

Koronan myötä meillä loppui ruutuajan laskeminen ja siirryttiin ruuduttoman ajan turvaamiseen. En usko, että koskaan enää palaan vanhaan tehtävääni ruutuaikapoliisina. Roolini ruuduttoman ajan turvaajana tuntuu merkityksellisemmältä, kevyemmältä ja palkitsevammalta.

Vuosikausia koitin suojella lapsiani liialta ruudun kanssa vietetyltä ajalta. Siitä he eivät ole minua kiittäneet, päinvastoin. Se oli jatkuvaa pettymysten tuottamista, pahan poliisin rooliin suostumista ja omienkin hermojen hallinnan harjoittelua.

Yritin kertoa itselleni, että pettymysten tuottaminen kuuluu vanhemmuuteen

Yritin kertoa itselleni, että pettymysten tuottaminen kuuluu vanhemmuuteen. Että rajojen asettaminen tuottaa lapsille turvaa. Että tarkoitan hyvää, vaikka saamani välitön palaute muuta väittää. Että teen parhaani, vaikka en tunnu riittävän ollenkaan. Samaistuin Anjan blogiin siitä, miten liika ehdottomuus ruutuajan suhteen vie voimat.

En ole antanut ruudun kutsuvuuden estää lapsia harrastamasta tai tapaamasta ystäviä. Olen halunnut lasteni päiviin ulkoilua ja liikuntaa. Olen tahtonut järjestää aikaa ja tilaa myös perheenjäsenten kohtaamisille.

Olen toivonut heille tylsyyttä

Lisäksi olen toivonut heille tylsyyttä. Sitä olotilaa, jossa huomaa, mitä itsessä liikkuu ja mitä juuri nyt itselle kuuluu. Sellaista vapaata olemista, jossa on tilaa luovuudelle ja sen löytämiselle, mitä mieli juuri nyt tuottaa ja tarvitsee. Itsen kohtaamisen olotilaa.

Ruuduton aika on vapautta ulkopuolisesta maailmasta. Kuva: I. Rantakari

Korona muutti kaiken

Yhtäkkiä lähes kaikki hyvä oli ruudun takana

Mutta koronan aiheuttama poikkeusarki muutti kaiken. Koulu, työ, suku, ystävät ja harrastukset muuttivat ruudun taakse. Yhtäkkiä lähes kaikki hyvä oli ruudun takana. Konsertit, museot, teatterinäytökset ja jopa kirjasto.

Vaikka ruutuaika muuttui hetkessä pakollisesta pahasta elinehdoksi, en osannut luottaa siihen, että lapset ja nuoret vapaaehtoisesti irrottaisivat otettaan ruuduistaan ja nousisivat sohvalta ja pelituoleistaan. Siksi aloin turvaamaan päivittäistä ruudutonta aikaa. Se on aikaa, jolloin kukaan meistä ei ole minkään ruudun äärellä. Muita sääntöjä ei silloin olekaan.

Aloin turvaamaan päivittäistä ruudutonta aikaa

Aluksi yritin järjestää ruuduttomalle ajalle jotain kivaa ohjelmaa, tekemistä tai viihdettä. Ikään kuin korvaukseksi menetetystä ruutuviihteestä. Mutta se oli huono idea. Eivät lapset minun viihdyttävää ohjelmaa ja loistavia ideoitani kaivanneet. Jarno on kirjoittanut siitä, mitä voi tapahtua, jos lapset saavat päättää, mitä tehdään.

Siis äärimmäisten tärkeiden sosiaalisten taitojen harjoittelua, ihan omaehtoisesti

Yleensä yhteiseen olemiseen kuuluu tylsyyttä, kinastelua ja loputtomalta tuntuvaa tahtojen taistelua. Siis äärimmäisten tärkeiden sosiaalisten taitojen harjoittelua, ihan omaehtoisesti. Aina syntyy paljon ajatuksia siitä, mitä olisi kiva tehdä. Usein myös tehdään jotain, yhdessä tai erikseen.

Ruuduton aika on uutisista, ohjeista ja maailmanmenosta vapaata aikaa. Lepoa aisteille ja rentoutta keholle. Silloin on mahdollista miettiä omiaan tai olla yhdessä, tai tehdä mitä mieleen juolahtaa. Eivät sitä meillä tarvitse vain lapset, vaan myös minä.

Luovaa tylsyyttä ja tärkeitä kohtaamisia toivottaen,

Sini Rantakari

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *