Rakkauden virassa ja virrassa
Olen psykologi ja pari-, perhe- ja traumapsykoterapeutti Helsingistä. Teen työtä seurakuntien perheneuvojana, rakkauden puolesta. Uskon siihen, että meillä on syvä biologinen tarve läheisiin pysyviin ihmissuhteisiin, tunneyhteyteen muiden ihmisten kanssa. Bloggaan rakkauden tärkeydestä ja rakkauden eri ilmiöistä tässä ajassa.
Kirjoitan blogissa myös rakkauden vaikeudesta. Työni on niiden esteiden tutkimista ja raivaamista, jotka estävät ihmisiä toteuttamasta omaa olemisen tapaansa, rakastamasta, saamasta rakkautta. Usein ne asiat, jotka tulevat omana itsenä olemisen ja rakastamisen esteeksi, liittyvät itsemme ja omaan taustaamme. Joskus kokemamme asiat ovat olleet niin isoja, että ne ovat jääneet vaikuttamaan meihin, mieleemme ja kehoomme. Ne ovat haavoja, joita aika ei paranna. Olemme saaneet monet haavoistamme läheisissä ihmissuhteissa. Siksi rakastamisen perusteet luottamus ja läheisyys, ovat monille meistä niin vaikeita.
Joskus kokemamme asiat ovat olleet niin isoja, että ne ovat jääneet vaikuttamaan meihin, mieleemme ja kehoomme. Ne ovat haavoja, joita aika ei paranna.
Vähintään yhtä paljon työhöni liittyvää olen oppinut taiteesta sen eri muodoissaan, kuin ammattikirjallisuutta lukemalla. Taide hoitaa ja korjaa, avaa näköaloja, herättää ajatuksia ja tunteita, antaa näkökulman joka on uusi tai helpommin nähtävissä. Tulen käsittelemään kirjoituksissani rakkautta ja parisuhteita myös taiteen, elokuvien, kirjojen ja musiikin nostamien teemojen kautta.
Samaan aikaan kun teen tätä työtä, elän samaa elämää mitä työssäni kohtaamani ihmiset elävät. Ihminen, ihmissuhteet ja elämä ovat paljon enemmän kuin mitä psykologinen tieto voi tavoittaa. Työtekijänä ja ihmisenä ei ole koskaan valmis. Se pitää nöyränä. Rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmistä. Opin koko ajan työni kautta kohtaamiltani ihmisiltä. En kirjoita asiakkaistani tai heidän ajatuksiaan. Jos joku kirjoittamani tuntuu sinun omaltasi, se johtuu todennäköisimmin siitä, että me ihmiset olemme ajatuksinemme, tunteinemme ja kaipauksinemme enemmän samanlaisia kuin erilaisia. On paljon enemmän sitä mikä yhdistää ja liittää meitä toisiimme, kuin mikä erottaa meitä. Se on aina yhtä toiveikasta.