Rakkauden edessä ammattilainenkin on ikuinen opiskelija

pr_sysilampi.jpg

Rakkaus on lempiaiheeni. En kyllästy siihen koskaan. Siksi onkin onnellista, että olen päässyt työhön, jossa saan olla jatkuvasti tekemisissä rakkauden kanssa. Aina se ei ole vaaleanpunaista ja ihanaa. Välillä se on raastavaa, riuduttavaa, raivostuttavaa, hermoja repivää, you name it… Mutta koskaan se ei ole tylsää. Arki voi olla tylsää ja pitkä suhde saman tyypin kanssa voi joskus tuntua sellaiselta, mutta sielläkin pohjalla se kytee. Ainakin toive tai muisto siitä, mitä se oli tai voisi olla. Rakkaus.

Perheneuvojana tapaan työssäni joka päivä eri-ikäisiä aikuisia ihmisiä ja aina on teemana rakkaus. Usein se on kyllä kateissa, hukkunut arkipäivien kiireisiin tai hautautunut jaettujen vuosien tai vuosikymmenten nostattaman pölyn alle. Tai sitten se on työnnetty jonnekin piiloon, lukittu syvälle suojaan mahdollisilta pettymyksiltä ja haavoilta. Jos sitä ei näy, sitä kaivataan. Ilman rakkautta on vaikea elää. Tai vaikka elämä sujuisi ihan hyvin ilmankin, tuntuu se ilman rakkautta usein tyhjältä. Rakastaa ja tulla rakastetuksi, se on ihmisen ikiaikainen perustarve.

Rakastaa ja tulla rakastetuksi, se on ihmisen ikiaikainen perustarve.

 

Pitkän työkokemukseni lisäksi olen opiskellut ihmissuhteiden ja terapiatyön teorioita monenlaisissa koulutuksissa. Tärkeimpiä niistä ovat vaativan erityistason perhepsykoterapeuttikoulutus sekä seksuaali- ja pariterapian koulutus. Rakkaudesta on perimmiltään kyse niissäkin.

Omassa elämässäni olen opiskellut rakkautta pitkässä nuorena solmitussa avioliitossa, jonka ansioista sain harjoitella myös äitiyttä ja perhe-elämää. Tällä hetkellä hyödynnän omien lasteni kanssa oppimaani äidillistä hoivarakkautta suhteessani omiin vanhempiini. Rakkaussuhde heihin on muuttunut ikääntymisen ja sairastumisien myötä. Samoin rakkaus aikuisiin lapsiini on nyt erimuotoista. Opettelen jatkuvasti sitä, miten rakkauteni heihin näkyisi enemmän kunnioittamisena ja luottamuksena kuin huolehtimisena.

Pitkä avioliittoni päättyi yllättäen mieheni kuolemaan. Suruvaiheiden jälkeen elin sinkkuelämää ja aloin kaivata uutta kumppania rinnalleni. Suuri onni oli, kun hänet sitten löysin. Nyt olen taas koulunpenkillä. Opettelen rakkautta aikuisena, monenlaista kokeneena ihmisenä, toisen samanlaisen mutta niin erilaisen ihmisen kanssa.

Opettelen rakkautta aikuisena, monenlaista kokeneena ihmisenä, toisen samanlaisen mutta niin erilaisen ihmisen kanssa.

Elämänkokemus,  pitkä työura ja erilaiset  koulutukset ovat antaneet hyödyllisiä oppeja omiinkin ihmissuhteisiin, mutta keskeneräisyyttä on vielä paljon. Eikä rakkauden koulussa ole aina helppoa ja mukavaa. Välillä tuntuu hankalalta, mutta aina on mielenkiintoista. Saan koko ajan oppia uutta itsestäni, toisesta ja suhteestamme. Rakkaudesta.

 

Rakkaudellisin terveisin perheneuvoja Paula

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *