Pitääkö uusperheessä rakastaa toisen lapsia?

emppujasiiri.jpg

Vastaus on mielestäni kyllä ja ei, ja riippuu siitä mitä rakkaudella tarkoitetaan. Vanhemmuus on ihmissuhde siinä missä parisuhdekin, ja ihmissuhteen luonteeseen vaikuttavat monenlaiset tekijät. Persoonallisuus, elämänkokemukset, kehitysvaihe ja kiinnostuksen kohteet vaikuttavat paljon siihen, miten toinen ihminen ja suhde häneen koetaan.

Vahvasti ulospäin suuntautuneen vanhemman voi olla vaikea ymmärtää lasta, joka viihtyy parhaiten yksin ja on seurassa hiljainen ja vetäytyy. Lapsen räiskähtelevä temperamentti voi puolestaan pelottaa aikuista, joka itse syttyy asioihin hitaasti ja on hillitty käytökseltään. Jollekin vanhemmalle vauvavaihe on sitä kaikkein ihaninta, toinen pääsee vauhtiin ja saa yhteyden lapseen vasta kun lapsi alkaa kävellä ja puhua. Teini-iän myrskyt voivat haastaa aikuisen omaa tunteiden hallintaa ja tuntua sietämättömältä.

Yhteiset kiinnostuksen kohteet lapsen ja vanhemman välillä vaikuttavat paljon yhteyden syntymiseen

Myös yhteiset kiinnostuksen kohteet lapsen ja vanhemman välillä vaikuttavat paljon yhteyden syntymiseen ja sitä kautta läheisyyden ja rakkauden kokemukseen. Liikunnallisen aikuisen on helppo löytää yhteys samanlaiseen lapseen, tai luonnosta tai musiikista voi tulla lapsen ja vanhemman yhteinen, elämänmittainen harrastus.

Yhteiset kiinnostuksen kohteet tarkoittavat yleensä yhdessä vietettyä aikaa, ja kiintymys syntyy yhdessä vietetyn ajan, jaettujen kokemusten ja keskustelujen kautta. Parisuhteen syntymisen säännöt pätevät tältä osin myös vanhemmuussuhteeseen. Vanhemmat ja lapset, jotka viettävät paljon aikaa yhdessä, kokevat suhteensa yleensä myös läheisemmäksi.

Vanhemmuus on kuitenkin enemmän kuin tunnesuhde vanhemman ja lapsen välillä

Vanhemmuus on kuitenkin enemmän kuin tunnesuhde vanhemman ja lapsen välillä. Vanhemmuus on tehtävä, ja lasten hankkiminen tai uusperheen vanhemmaksi ryhtyminen on sitoutumista tämän tehtävän hoitamiseen.

”Ole lasta kohtaan mukava aikuinen”, tiivistää vanhemman vastuun lastenpsykiatrian professori Kaija Puura.

Mukavalla aikuisella Puura tarkoittaa ihmistä, joka on itsenäinen eli oppinut ohjaamaan omaa toimintaansa. Häntä ei tarvitse valvoa tai käskeä, hän huolehtii työstään, rahoistaan ja aikatauluistaan. Aikuinen tietää, että elämässä joutuu hoitamaan myös asioita, jotka eivät ole mukavia.

Mukavalla aikuisella on terve itsetunto, hän osaa arvioida muiden ihmisten sanomiset ja ilahtua niistä tai jättää ne omaan arvoonsa. Mukava aikuinen osaa säädellä tunteitaan ja käytöstään tilanteen mukaan, ja pystyy kestämään elämässä väistämättä eteen tulevia vastoinkäymisiä ja hankalia tilanteita. Sovittelevuus ja kyky huomioida toisen ihmisen tunteet kuuluvat myös mukavaan aikuisuuteen.

Vanhemmaksi ryhtyminen edellyttää, että pyrkii olemaan kaikille lapsille ainakin mukava aikuinen

Ydinperheessä vanhemmuuteen kasvetaan vähitellen, ja yhteinen historia vahvistaa luonnostaan sidettä lapsen ja vanhemman välillä. Uusperheessä hypätään liikkeellä olevaan junaan. Toisella on ehkä jo pitkäkin yhteinen historia lasten kanssa, toiselle vanhemmalle suhteen luominen puolison lapsiin alkaa vasta nyt. Voi olla että koko vanhemmuus on itselle uutta. Rakkaus uusperheen mukanaan tuomiin, uusiin lapsiin ei ole itsestäänselvyys. Mutta vanhemmaksi ryhtyminen edellyttää, että pyrkii olemaan kaikille lapsille ainakin mukava aikuinen.

Meidän kesäloman kaksi ensimmäistä viikkoa meni kesäasunnolla, jossa vuorottain vierailivat kaikki lapset. Pari tuli puolison kanssa, joku yksin, joku lapsenlapsen kanssa. Neljänkymmenen neliön kaksiossa oli aika ajoin tiivis tunnelma. Ehkä päällimmäiseksi meille vanhemmille jäi kokemus siitä, miten vanhemmuus suhteessa kuhunkin lapseen on erilaista, ja jatkuvassa muutoksessa. Tänään koemme iloa tästä, ja olemme huolissamme tuosta. Huolen ja ilon aiheet, samoin kuin niiden kohteet, vaihtuvat koko ajan. Ja ehkä se on hyvä juuri niin.

Yksi meidän perheessä hyväksi osoittautunut keino tukea yhteistä vanhemmuutta on puhetavat. Me päätimme vaimon kanssa heti alussa, että meillä puhutaan meidän lapsista. Lapset saavat nimittää meitä miten hyväksi kokevat, mutta meille vanhemmille kaikki lapset ovat meidän lapsia. Paria riitaa lukuun ottamatta se päätös on myös pitänyt.

 

Perheneuvoja Pekka Puukko

 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *