Oletko laumaeläin ja menet kaikessa muiden mukana? Sepä hienoa!

Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta! Kuva: Terhi Palomaa, Ponimaan koirat

Se on ihan laumaeläin – menee vain muiden mukana! Kun jotakuta kommentoidaan näin, sävy ei yleensä ole imarteleva. Ihan kuin laumaan kuuluminen ja joukkoon sopeutuminen olisi huono asia. Elämme yksilöllisyyttä korostavaa aikakautta ja arvostamme jokaisen oikeutta itsenäiseen toimintaan. Hyvä näin, mutta samalla on tärkeätä tiedostaa, että ihminen on mitä suurimmassa määrin laumaeläin.

Sosiaalinen media nostaa pyytämättä esiin kuvia ja kirjoituksia, joita on tullut julkaistua kauan sitten tähän aikaan vuodesta. Muistojen ja muutosten kohtaaminen herättää tunteita. Kuka minä olen nyt? Millaisissa tilanteissa laumani jäsenet elävät?

Vain muutos on pysyvää. Kulloinenkin tilanne vertautuu aiemmin koettuun. Olenkohan oppinut elämästä yhtään mitään? – Entä mitä sinä ja minä, me elämänkuppanit, olemme kokeneet yhdessä ja yksilöinä? Parisuhteessa joudumme opiskelemaan omaa yksilöllistä tapaamme sopeutua muutokseen sekä sitä, miten muutosten keskellä pystymme jakamaan omia tunteitamme ja kokemuksiamme niin, että yhteys välillämme virtaa?

Jokainen tarvitsee laumaansa. Erakko elää lauman laitamilla ja hänen ulkopuolinen asemansa mahdollistaa terävien huomioiden tekemisen yhteisöstään. Hän näkee asioita , joita ryhmän sisällä oleva ei näe, mutta tarvitsee samalla vääjäämättä yhteisöään voidakseen toimia tehtävässään. Erakon vetäytyvä ja irrallinen roolikin on siis ryhmärooli.

Ryhmästä löytyy erilaisia johtajahahmoja toimijoista kauaskantoisiin ajattelijoihin. Siellä tarvitaan kysymysten herättäjiä ja epäkohtien esiin nostajia, rauhanrakentajia ja unelmoijia, toimeen tarttujia sekä niitä, joiden tehtävänä on leikkiä ja luoda uutta.

Erilaiset persoonallisuudenpiirteet nousevat esiin erityisesti lauman muutostilanteissa.Joku vetäytyy nopeasti siilipuolustukseen. Koska muutos on tuntematonta ja pelottavaa, on parasta suojautua nostamalla piikit pystyyn ja kiertymällä tavoittamattomaksi palloksi. Tämän panssarin läpi ei pääse järkipuheella ja silitysyrityskin on paitsi turha, myös haavoja tuottava. Siili tarvitsee aikaa varmistuakseen ympäristönsä riittävästä turvallisuudesta. Sitten se voi itse laskea piikit alas, paljastaa herkät puolensa ja ryhtyä yhteistyöhön.

Kissamainen sopeutuja hypähtää katonrajaan korkeimman kaapin päälle. Sieltä, näköalapaikalta, se voi tarkastella tapahtumia rauhassa ja tallentaa olennaisen informaation, mutta tarvittaessa ehtii myös kohottaa käpäläänsä ja vilauttaa kynsiään.

Koirasopeutuja etsii aina liittymistä ja kumppanuutta. Uudessa tilanteessa se kerää informaatiota ja ottaa kontaktia nuuskimalla jokaisen yksilön.Häntä, korvat ja kuono kertovat sen tunnetiloista. Kun se selvittää oman paimennustehtävänsä lauman jäsenenä,koko  yhteisön roolit  selkiytyvät.

Laumautuminen antaa yksilöiden loistaa kunkin omalla tavallaan koko yhteisön hyväksi. Joku voi herkkyytensä ja pentuaikaisten kokemustensa vuoksi olla altis räksyttämään. Luottamuksen rakentamiseen tarvitaan kärsivällisyyttä ja lempeyttä.

Ihmisten elämään kuuluu monia laumoja. On perhe, työyhteisö, naapurit, harrastusporukat, opiskelukaverit, ystävät eri elämänvaiheista ja tietenkin eläinystävät. Ihmisyyteen kuuluu yhteistyöhakuisuus  erilaisten laumojen sisällä ja välillä. Elämä on mutkikasta ja haasteellista –  ja juuri siksi niin ihanaa!

Laumassa on liikettä!

Päivi

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *