Nauti ja huolehdi – mummin ympäristöohjelma

kuvia-suomesta-kuvaaja-roine-piirainen-10-11.jpg

“Otatko nämäkin mukaan? Me juodaan ne äkkiä tyhjiksi”, olivat Ankkarockiin menijät huikanneet mummille. Mummi ei puhunut ympäristönsuojelusta tai ilmastonmuutoksesta mutta piti päivittäin toimimalla huolta lähiympäristöstä. Hän keräsi pullot, tölkit ja muun joutotavaran. Pihalta hän poimi roskan ja kukkapenkistä voikukan.

Mummi näki vaivaa, se herätti arvostusta ja kiitollisuutta

Kun mummi vielä pystyi liikkumaan maastossa, hän tarjosi itsepoimituista kantarelleista tehtyä kastiketta ja läpikuultavaa vadelmakiisseliä. Aurinkoisella parvekkeella kypsyivät maailman maukkaimmat tomaatit, satokalenterin parhaat vihannekset, kasvikset, juurekset ja hedelmät löytyivät kaupasta raaka-aineiksi huolella valmistettuihin ruokiin. Mummin näki vaivaa, se herätti arvostusta ja kiitollisuutta – itsestään selvää oli, ettei ruokaa voinut heittää hukkaan.

Ympäristö oli mummille monenlaisen hyvinvoinnin lähde ja hän nautti siitä kaikilla aisteillaan.

Mummi ei mennyt yli aidan matalimmasta kohdasta. Vaikka lähin kauppa oli parin sadan metrin päässä, hän käveli useamman kerran viikossa kahden kilometrin päähän leipomoon. Niin hän sai ison osan päivän liikunta-annoksesta, tuoreen leivän ja  silloin tällöin hyvänä palkkiona uudenlaisen leivoksen kahvia varten. Lenkeillään hän piti toimintakykyään yllä, seurasi vuodenaikojen vaihtelua tai vei leivänmuruja sorsille.

Ympäristö oli mummille  hyvinvoinnin lähde ja hän nautti siitä kaikilla aisteillaan: haisteli puiston puhjenneita ruusuja ja seurasi talvi-illan sinistä hetkeä. Sen hän oli varmaan oppinut jo lapsena ja tuo taito säilyi vaikka tuttu kasvuympäristö oli jäänyt rajan taakse ja muistoihin. Mummi kotiutui ympäristöönsä ja otti sen haltuunsa, kun joutui muuttamaan uuteen tai tutut paikat muuttuivat. Mummin seurassa luonnosta huomasi enemmän vielä silloinkin, kun lintuja katseltiin yhdessä sairaalan ikkunasta.

Mummin tapa elää ympäristössä oli vuorovaikutuksellista ja synnytti tarinoita.

Mummin tapa elää ympäristössä oli vuorovaikutuksellista ja synnytti tarinoita: miten runsaina sini- ja valkovuokot kukkivat, millaisten ihmisten kanssa hän oli jutellut. Hän oli aktiivinen toimija, jonka jäljiltä moni kohta jäi aiempaa parempaan kuntoon. Omalta osaltaan hän teki elinympäristön ja ilmaston hyväksi sen, minkä yksi ihminen voi tehdä arjen viisailla valinnoilla.

Kun mummin lapsenlapset olivat pieniä, he saattoivat saada panttirahat palautetuista pulloista. Aikuisina he joutuvat  pohtimaan ympäristöä ja luonnonvaroja omassa elämässään. Mummin muistaminen kutoo tähän pohjaa: luonto ilahduttaa ja virkistää eniten sitä, joka nauttii siitä paljon ja vastaa sille huolta pitämälla.

Terveisin Anna-Riitta Pellikka

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *