Muodostuuko parisuhteessamme välillemme sydän vai kuilu?

Olisiko parisuhteessamme tarvetta samantapaiseen väliintuloon kuin mitä supernanny Pia Penttala tekee lapsiperheisiin televisio-ohjelmassa Supernanny Suomi? Ajatuksella voisi leikkiä omaa mielikuvitustaan käyttäen.

Mitä pariterapeutti sanoisi, jos hän kuulisi keskustelumme ja katselisi käyttäytymistämme kotimme keittiössä tai television ääressä? Mitä hän kuulisi ja näkisi kärpäsenä katossa makuuhuoneessamme? Tärkeintä on kuitenkin, mitä ja miten kuulen itseni keskustelevan kumppanini kanssa ollessamme kahdestaan tai lasten läsnä ollessa.

On äärimmäisen arvokasta, että eri ikäiset ihmiset (myös ikäihmiset)  uskaltavat hakeutua  pariterapiaan. Usein he tuovat terapiahuoneeseen samantapaista  vuorovaikutusta, jota heillä on arjessakin. Pariterapeutti  tekee sitten omia väliintulojaan ja auttaa löytämään “uusia” näkökulmia tilanteeseen.

Perheterapiakouluttajani aikoinaan  muistutti, että tärkeimmät ja pysyvimmät muutokset tapahtuvat terapiaistuntojen välissä, ihmisten arjessa. Pariskunnille on palautettava heidän uskonsa ja luottamuksensa  omiin mahdollisuuksiinsa ja toimijuuteensa.

Tekemällä itse havaintoja oman parisuhteen vuorovaikutuksesta( äänestä, ja sen sävystä, vaikenemisesta,  ilmeistä, kehon kielestä, koskettamisesta tai sen puuttumisesta) voi oppia enemmän kuin mihin kokeneinkaan tai arvostetuinkaan pariterapeutti kykenee.

Ei auta, jos pata kattilaa soimaa

Parisuhteen kriisiytyessä aletaan nähdä vain kumppanin negatiiviset puolet ja ylipäätään huomio keskittyy toisen puutteisiin. Vähitellen alkaa on unohtua, mitä hyvää parisuhteessa edelleen on, puhumattakaan että kykenisi näkemään jotakin hyvää vielä puolisossaan. 

Oleellisinta parisuhteen korjausliikkeissä on, että alkaa tehdä havaintoja ja oivalluksia vain ja ainoastaan itsestään. Vain minä kykenen valitsemaan omat sanani, vain minä voin vartioida suutani ärsyyntyessäni, vain minä voin hillitä itseäni tai ylipäätään millään tavoin vaikuttaa omaan käyttäytymiseeni. Ei auta, jos pata kattilaa soimaa.

Suomalaista sanalaskua: “Tunne oma tilasi, anna arvo toisillekin”, on käytetty mitä useammanlaisissa yhteyksissä. Se voisi olla hyvä muistisääntö näin uuden vuoden alkaessa myös parisuhdekentällä. Siinä viitataan ensin korostetusti itseen ja sitten vasta toiseen.

Puolison arvon ja kunnioittamisen osoitus lähtee siitä, että kykenee ensin arvostamaan ja kunnioittamaan itseään. Toki silloin, kun löytää oman itsekunnioituksena ja näkee oman arvonsa, alkaa sitä odottaa myös muilta aivan oikeutetusti. 

Aito kuunteleminen lienee yksi tehokkaimmista arvostuksen osoituksista arjessa

Aito kuunteleminen lienee yksi tehokkaimmista arvostuksen osoituksista arjessa. Jos kumppanisi kanssa tulee toistuvasti tilanteita, jossa hän ei kuuntele sinua, tai hän keskeyttää puheesi tai puhuu päällesi,  on luonnollista tulkita tilanne niin, ettei hän ehkä arvosta sinua tai että hän on huonotapainen.

Mutta ennen kuin alat kertoa, miten hän käyttäytyy, voisit kuunnella itseäsi ja tarkkailla, kuinka paljon toimit itse hänen kohdallaan samoin. Millä tavoin itse kuuntelet häntä? Osoitatko kiinnostusta hänen jutuilleen? Puhutko päälle tai keskeytätkö hänen puheensa vai maltatko kuunnella häntä esimerkiksi yhtä hyvin kuin hidaspuheista työkaveriasi tai ystävääsi?

Kauniisti livertää leivo, kujertaa kyyhky, mutta myös raakkuvaa varista rakasta:

jokainen meistä ontuu jollakin tavalla.  Tommy Taberman

 

Mielenkiintoisia kärpäsperspektiivin kuunteluhetkiä toivottaen Seppo Viljamaa