Mitä parisuhdeterapeutti toivoo omalta kumppaniltaan – tunnistatko samoja odotuksia
Millainen lapsena oppimasi perusolettamus on ohjannut sinun elämääsi ja ihmissuhteitasi?
Kaikki me olemme oppineet tavan, jolla pärjäsimme parhaiten perheessä ja muissa ihmissuhteissa. Jollakin se on olla hiljainen ja näkymätön, jollakin taas kovaääninen ja rajoja rikkova. Joku on oppinut huolehtijan ja vastuunkantajan mallin. Aikuisena nämä alitajuiset ohjelmoinnit on syytä tarkistaa ja tarvittaessa säätää uudelleen.
Aikuisena alitajuiset ohjelmoinnit on syytä tarkistaa ja tarvittaessa säätää uudelleen.
Minun elämäntehtävänäni on ollut olla aiheuttamatta huolta ja murhetta, olla iloksi kahden edestä. Viisas ystäväni kysyi: ”Entä mitä itse odotat ja toivot? Mitä itse tarvitset?” Vastaukset, jonka löysin, lienevät tuttuja monille muillekin. Ehkä tunnistat itsekin joitain samoja toiveita.
Toivon, että kelpaan silloinkin, kun olen heikko. Silloin tarvitsen henkistä tukea, ymmärrystä ja tsemppaustakin. Joskus kaipaan fyysistä tukea: syliä ja olkapäätä. Niissä asioissa, joista en selviä yksinäni, tarvitsen ihan konkreettista apua. Haluan voida luottaa siihen, että toinen on minua varten silloin, kun häntä tarvitsen. Tämä kaikki vaatii puolisolta sitä, että hän pystyy asettamaan omat tarpeensa sivuun ja keskittymään minuun, silloin kun minulla on hätä. Ei aina, mutta silloin, kun tilanne sitä vaatii.
Haluan voida luottaa siihen, että toinen on minua varten silloin, kun häntä tarvitsen.
Toivon, että minut hyväksytään sellaisena kuin olen, epätäydellisenä. Olen joskus liian suuripiirteinen, joskus turhan pikkutarkka. Välillä olen laiska tai huolimaton. Toisinaan kiltteyteni kääntyy liialliseksi miellyttämiseksi. Toivon, että minua rakastetaan kaikkine puolineni, niistä huolimatta ja niiden takia. Siis aina. Ei vain silloin kun olen kiltti, kiva ja iloinen.
Toisaalta toivon, että puolisoni hyväksyy sen, että voin olla myös rohkea ja vahva. Välillä onnistun ja olen oikeinkin hyvä ja taitava. Toivon, että hän silloin osoittaisi minulle ihailua ja olisi minusta ylpeä. Tämä vaatii puolisolta kypsyyttä ja vahvuutta, ettei hän koe minua kilpailijanaan, vaan pystyy aidosti iloitsemaan puolestani ja kanssani.
Tuen ja ihailun lisäksi toivon tasaveroista kumppanuutta
Tuen ja ihailun lisäksi toivon tasaveroista kumppanuutta. Sitä, että kohtaamme elämän helmihetket ja hankalat asiat yhdessä, käsi kädessä – sekä kuvaannollisesti että konkreettisesti. Haluan yhdessä tekemistä ja työnjakoa, keskustelua ja sen opettelua silloinkin, kun se tuntuu vaikealta.
Välillä tulee eteen asioita, joita emme kumpikaan osaa. Joskus pelottaa tai uuvuttaa molempia. Toivon, ettemme silloin käänny toisiamme vastaan, vaan otamme toisiamme kädestä ja olemme heikkoja yhdessä.
Toivon, ettemme vaikeina hetkinä käänny toisiamme vastaan, vaan otamme toisiamme kädestä ja olemme heikkoja yhdessä.
Arvostan halua oppia ja kehittyä yhdessä ja erikseen. Toivon sitoutumista parisuhteeseemme vihkikaavan mukaisesti hyvinä ja pahoina päivinä. Tähän kaikkeen, jota toiselta toivon, olen tietenkin valmis sitoutumaan myös itse.
Ja vielä yksi asia: tahdon, että ilolle ja naurulle on aina tilaa.
Miten sinun perusolettamuksesi näkyy parisuhteessa? Mitä sinä tarvitset?