Metatyöläinen, mikä on tapasi höllätä naruista? Vastuullisen vanhemman on hyvä välillä vaihtaa vapaalle

lavatanssit.jpg

Millainen nainen haluaisin olla? Jäin miettimään kysymystä, kun luin Helsingin Sanomien juttua suomalaisten mieskuvasta.

Pidän suomalaiseen naiskuvaan sisältyvästä vapaudesta ja itsenäisyydestä. Sisukas nainen kantaa vastuuta ja selviää tilanteesta kuin tilanteesta. Kolikon kääntöpuoli on, että pärjäävällä naisella on helposti kaikki langat käsissään. Silloin on hankala rentoutua ja rauhoittua.

Törmään naisten kontrollin kaipuuseen usein pariterapiassa – ja omassa elämässäni.

En mielelläni tee sukupuoliin liittyviä yleistyksiä, mutta naisten kontrollin kaipuuseen törmään usein pariterapiassa – ja omassa elämässäni. Harva meistä haluaa olla kontrolloiva. Monella naisella on kuitenkin järkähtämättömät ajatukset muun muassa perheen aikatauluista, sisustuksesta ja siitä, miten lapsia kasvatetaan.

Innostuin, kun luin muutama vuosi sitten Jenny Lehtisen hauskan kirjoituksen äitien tekemästä metatyöstä. Niin juuri, me äidit teemme paljon näkymätöntä työtä. Organisoimme monenlaista, jotta lapsiperhearki pysyy koossa: vaatehuolto, uimakoulupaikan varaaminen, kesälomapakkaukset, eväsrasiat reissuun… 

Tutun roolin suojissa tiedämme olevamme tarpeellisia.

Olen pohtinut, että mitä jos kaikki tekemämme metatyö ei johdukaan isien pakoilevasta asenteesta? Jospa osasyynä on se, että me naiset haluamme pitää metatyön itsellämme? Väsymme siihen, mutta emme silti halua luopua roolista, jossa meillä on valta hyppysissämme. Se on tuttu ja turvallinen rooli, jonka osaamme ja jonka suojissa tiedämme olevamme tarpeellisia.

Millä tavalla sinä hölläät välillä arjen naruista? Ehkä höpöttelemällä kavereiden kanssa, viettämällä aikaa somessa, liikkumalla, puuhaamalla tärkeän harrastuksen parissa, löhöilemällä auringossa…? Salliiko oma ihmisihanteesi hyödyttömiä rooleja, hetkiä joissa ei tarvitse kantaa vastuuta tai järjestellä mitään? Osaatko kauniina kesäpäivänä olla vain ja nautiskella?

Seuraaja voi antaa musiikin virrata ja liikkeen syntyä.

Tanssilavat ovat niitä harvoja paikkoja, joissa vallitsee edelleen perinteiset sukupuoliroolit: miehet vievät ja naiset seuraavat. Tosin olen nauttinut monista tanssi-ilotteluista myös naisviejien kanssa.

En halua takaisin patriarkaaliseen maailmaan, mutta seuraajan roolissa on jotain todella viehättävää. Vaatii paljon rohkeutta ja luottamusta, että voi heittäytyä viejän matkaan. Seuraajan ei tarvitse huolehtia ruuhkasta tai tanssilavan kokonaistilanteesta. Hänen ei tarvitse ennakoida tulevia kuvioita. Se ei tarkoita passiivista perässä kulkemista. Seuraaja voi antaa musiikin virrata ja liikkeen syntyä.

Toivon tarvitsevuutta, aistillisuutta ja avuttomuuden sietoa.

Toivon, että meidän suomalaisten naisten arvomaailmaan tulisi itsenäisyyden rinnalle ripaus seuraajan taitoa, tarvitsevuutta, aistillisuutta ja avuttomuuden sietoa.

 

Kepein kesäterkuin,

Anja Nwose

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *