Kotioloissa on pysytelty jo viikkoja eikä intoa puuhastelemiseen ole vieläkään löytynyt. Pitäisikö huolestua?

Mitä voimme oppia Tuisku-kissalta? Kuva Hertta Kankaanranta.

Viikkojen poikkeusoloista huolimatta en ole valitettavasti vieläkään innostunut kotona ja pihalla puuhailusta. Olen liimaantunut sohvalle, josta käsin hoidan työt ja vietän loppupäivän ajankohtaisohjelmien ja sarjojen parissa. Pölykerros näkyy yhä selvemmin auringon valossa. Koitan kääntää katseeni pois siitä sekä epämääräisistä tavarakasoista.

Kilpailuviettini ei ole herännyt suhteessa naapuriin, joka leikkaa, haravoi ja istuttaa pihallaan. Somen urheilupäivitykset ja joukkotreenien ”kuka on mukana?”-kyselyt ahdistavat. Välillä heiluttelen puntteja ja pyörittelen hulavannetta, mutta se ei lisää energiaa vaan saa käpertymään takaisin sohvan turvaan.

Somessa tulee roikuttua ihan liikaa, se siitä paastosta. Olisi kiva kokeilla uusia ruokalajeja, mutta jo arkiruoan valmistaminen tuntuu tuskalliselta. Perheen yhteisöllisyyden lisääntyminen oli haaveeni, mutta yhtään lautapeliä emme ole pelanneet, koska kaikkia kiinnostavaa peliä ei tunnu löytyvän.

En nauti etätyöpäivistä pyjamahousuissa vaan mieluiten pukeutuisin ja lähtisin työpaikalle. En pysty hehkuttamaan kuinka nautin digiloikasta. Toivon pikaista loikkaa takaisin läsnäoloon eli asiakastapaamisiin sen sijaan, että katson ajoittaista kuvan pätkimistä tai tekstiä, että yhteyttä ei saa muodostettua.

Ei ole olemassa oikeaa tapaa reagoida poikkeustilaan

Oletko sinä pysynyt aktiivisena vai tunnistatko itsessäsi samanlaisia oireita ”koronalamaannuksesta?” Jos tunnistat, on hyvä muistaa, että lamaannus on tavallinen tapa reagoida tähän hyvin erikoiseen aikaan. Lamaantuminen ei tarkoita sitä, että olisit pysyvästi jumissa sohvalla, masentunut tai ahdistunut. Se voi kertoa siitä, että olet peloissasi, surullinen tai hämilläsi uuden tilanteen edessä. Se voi kertoa myös siitä, että pakotettuna pysähtymään sinulla on nyt tilaa olla väsynyt ja toipua kiireisistä kuukausista tai vuosista.

Jotkut reagoivat lisääntyneeseen kotonaoloon ylienergisyydella. He ovat saaneet loistavan tilaisuuden tehdä kaikki ne työt, jotka ovat jääneet tekemättä. Aina ei valitettavasti ole kyse tekemisen ilosta vaan pakonomaisesta suorittamisesta. Myös tekemällä voidaan käsitellä tai torjua tilanteen aiheuttamia tunteita. Jos kiinnostus suursiivouksiin ja remontteihin ei ole yhteinen eikä siihen ole voimavaroja, tunnelma parisuhteessa kiristyy.

Sinä päätät oman tapasi selviytyä tästä odotusajasta. Parisuhteessa joudut sovittamaan sitä puolison omaan lapsia unohtamatta.

Ole armollinen ja myötätuntoinen itsellesi!

Jos tehtävälistat eivät jätä mieltäsi ollenkaan rauhaan kannattaa pohtia, mitä kauheaa tapahtuu, jos et heti saa ikkunoita pestyä, varastoa siivottua ja suodattimia puhdistettua? Ketä haittaa, jos et pese lattioita? Eihän vieraita tule pitkään aikaan. Mitään ylimääräistä ei ole pakko tehdä. Ei vaikka joku muu tekisi paljonkin somepostausten perusteella.Miksi ihmeessä kasaamme suorituspaineita ja syyllisyyttä poikkeusoloissakin? Miksi vaadimme niin paljon itseltämme?

Kuinka voisit olla myötätuntoisempi itseäsi kohtaan? Annetaan itsellemme aikaa toipua muutoksesta. Harvalla kotona oleminen on chillailua vaan raakaa työtä. Rankkaa on myös käydä työpaikalla, jos haluaisi käpertyä kotiin.

Ei vapaa-ajalla tarvitse tsempata, jos ei jaksa! Ei ole kiire minnekään. Todennäköisesti kotioloissa ollaan paljon vielä kesälläkin. On hyvä aloittaa huolehtimalla itsestä, se vaikuttaa muidenkin hyvinvointiin. Kuuntele mitä sinä juuri nyt tarvitset. Älä vaadi puolisolta ja lapsilta liikaa.  Kaikille tekee hyvää pitää lomaa tehtävälistoista ja suunnitelmataulukoista.

Tästä tilanteesta ei tarvitse tykätä, vaikka kuinka haluaisit nähdä asiat positiivisesti. Tästä ei tarvitse selviytyä hyvin eikä yksin. Monia hävettää puhua tuskastaan, koska omat asiat ovat hyvin verrattuna moneen muuhun. Kuitenkin meillä kaikilla on omat murheemme ja ilomme tässä tilanteessa. Nyt on hyvä antaa tilaa kaikenlaisille tunteille ja jakaa niitä.

On ihana odottaa pieniä asioita!

Moni on huomannut kuinka mukavaa on ikävöidä ja odottaa tavallista arkea. Minä odotan lounaspuffetteja ja kirpparireissuja. Ehkä normiin palatessa meidän perheen ikkunoidenkin läpi näkee! Ja jos ei näy, tuemme paikallista yrittäjää rahoilla, jotka ovat säästyneet kesäriennoista. Sitä  odotellessa aion nauttia auringosta.

Aurinkoista kevättä ja terveyttä kaikille!

Nina Kauppinen

Turkulainen perheneuvoja, tunnekeskeinen paripsykoterapeutti ja voimavarakeskeinen perheterapeutti, joka rakastaa elämästä nauttimista.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *