Kahdesta en luovu – parisuhteen kaksi virtausta

Jos haluat olla moderni ja uskoa tieteeseen, silloin et harjoita vanhan ajan mallia

Mistä on kysymys? Parisuhdetta voisi ajatella kahtena virtana. Sydän sykkii ja voi hyvin, se jaksaa pumpata hapekasta verta kehon joka osaan, kun kaksi virtausta toimii oikeassa suhteessa. Näistä virroista parisuhde elää. Nämä virrat ovat luonnollisia ja hyviä ja jokainen kaipaa ja tarvitsee niitä molempia.

Toisella parisuhteen luovuttamattomalla virtauksella tarkoitan minää ja toisella virtauksella, meitä. Molemmilla kumppaneilla on tarve päästä toteuttamaan nämä kaksi virtausta myös suhteessaan. Kumppanit toivovat, että heidän omat minä ja me hyväksyttäisiin ja että niitä arvostettaisiin toisen puolelta. Parisuhteen tyytyväisyys ja juuri meidän omannäköinen suhde rakentuu näiden onnistumisesta.

Minässä on kysymys jostain sellaisesta kuin vapaus, oma tila, oma alue, riippumattomuus, itsenäisyys, autonomia. Se on myös jokaisen omaa luonteenpiirrettä – hitautta, nopeutta, sosiaalisuutta, viihtymistä pienessä porukassa. Minä toivoo ja olettaa, että esimerkiksi hänen omat harrastuksensa, opiskelu tai työsuunnitelmansa, olisivat hyväksyttäviä ja arvostettuja. Kumppani toivoo, ettei hänen tarvitsisi teeskennellä, esittää, peitellä tai salata minäänsä. Jos minän toive, tarve tai ominaisuus ei saa lupaa olla olemassa, hän kokee itsenäisyyttään ja koskemattomuuttaan loukattavan.

Pahimmillaan toisen itsenäisyys tai erillisyys on uhka ja toinen yritetään jopa häivyttää

Meitä on esimerkiksi tervehtiminen, kysyminen, puhuminen toiselle, katsominen silmiin, jopa toisen ajatteleminen. Kaikki, mikä liittyy meihin molempiin, yhteyteen ja suhteeseen. Se, kun pidät toista kädestä kiinni ja se, kun olet töissä muualla ja luot mielessäsi ajatuksen kumppanistasi tai lähetät puhelimella viestin. Meistä on myös kysymys silloin, kun sitoudutaan ja otetaan vastuuta yhteisistä asioista. Meitä tarvitaan silloin, kun pelottaa, ja tarvitaan turvallista syliä. Jos ei ole meitä, ihminen jää yksin. Vastentahtoista yhteydettömyyttä ihminen ei ole luotu kestämään. Se lienee verrattavissa jopa kuolemaan! Suhteessa kumppanit, molemmat tarvitsevat ja kaipaavat tervettä riippuvuutta. Mitkä asiat esimerkkien lisäksi voisivat olla teidän meidän yhteisiä juttuja?

Sydämen kaksi virtausta voivat johtaa kahteen ylilyöntiin. Kysymys on puhtaaksiviljellystä yksilön vapaudesta tai itsenäisyyden riisuvasta riippuvuudesta. Yksilön vapaudessa minä vie tilan myös meiltä. Esimerkiksi työ voi täyttää toisen tai molempien kumppaneiden kaiken ajan. Aikaa ja läsnäoloa ei jää meille, suhteelle. Silloin toinen saattaa mainita, että ois kiva tehdä jotain yhdessä tai meillä ei oo mitään yhteistä. Kumppani jää yksin.

Joskus yhteys painottuu kohtuuttomasti. Suhteesta, meistä, tulee toiselle tai molemmille turvattomuutta pönkittävää riippuvuutta. Tällöin yleensä toisen toivomus on, että vietetään kaikki aika yhdessä. Kumppanin omat jutut, kaverit tai harrastukset saattavat silloin muuttua mustasukkaisuuden kohteiksi. Tässä asetelmassa oman tilan menettäjä alkaa ennen pitkää kipuilla. Hän toivoisi kumppaniltaan lausahdusta, kyllä minä pärjään, mene vaan pyörälenkille. Yhteyden nimissä kumppanilta voidaan kieltää luonnollinen oma tila. Pahimmillaan toisen itsenäisyys tai erillisyys on uhka ja toinen yritetään jopa häivyttää.

Parisuhteessakin jokaisen perusoikeus on määritellä oma turvallinen tila ja kumppanin on sitä kunnioitettava. Autonomiselle vyöhykkeelle murtautuminen tai sen häivyttäminen on väkivaltaa.

Minän ja meidän virtausten toteutumista voidaan yrittää ratkaista kahdella tavalla. Toinen tapa edustaa nykypäivää ja toinen tapa liittyy menneeseen. Nykyajan parisuhde lähtee tai pitäisi lähteä ratkaisemaan kahta virtausta keskustellen, kuunnellen ja sopien. Sanomalla ääneen omat toiveet, tarpeet, odotukset ja huomioiden vastaavasti kumppaninsa. Sillä sitä raikkaampi ja elävämpi suhde on, mitä paremmin molempien minä ja me on huomioitu.

Jos haluat olla moderni ja uskoa tieteeseen, silloin et harjoita vanhan ajan mallia. Et käske, määrää, ole auktoriteetti ja haluton kuulemaan toisen toiveita. Sillä yksisuuntainen epävuorovaikutus saa aikaan loukkausta ja vihaa ja lopulta yhteyskatkoksen.

Keskustelua ja sopimista voisi sanoa myös  rautalankametodiksi. Se on kyselyä, puhetta ja vastauksia. Näin rautalangaksi väännettynä toinen päivittyy ja olettamukset ja luulot jäävät syntymättä. Tällöin toinen tulee ymmärrytetyksi ja siten myös kunnioitetuksi omana itsenään. Ei toisen mielikuvana. Lopputuloksena voi silloin olla kohtaamiseksi tuleminen, hyvä mieli ja kevyt olo.

Voisiko nämä kaksi virtausta siirtää myös työpaikoille, kaveriporukoihin, perheisiin, kouluihin?

Bridge over trouble Water, hyvää alkavaa syksyä

Tuomo Kinnunen, perheneuvoja Oulu

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *