Isänä muistan yhden elämäni tärkeimmistä päätöksistä – sen, joka oikeasti teki minusta isän
Toisen lapsemme synnyttyä vaimoni kysyi muutaman kuukauden päästä minulta, että haluaisinko jäädä vuodeksi kotiin kahden poikamme kanssa.
Kysymys yllätti. En ollut juurikaan ajatellut tuota mahdollisuutta. Esikoisen synnyttyä olin ollut isyysvapaita lukuun ottamatta työssä, ja työn luonteen takia ensimmäiset sanat, vatsalleen kääntymiset, konttaamiset ja askeleet olin elänyt puhelimen välityksellä.
Vaimon tarjous houkutti. Samalla hirvitti: Pystynkö? Osaanko? Selviänkö?
”Pojat olivat vatsataudissa ja minä paniikissa.”
Omalla tavallani
Pohdin asiaa ja päätin, että pystyn, osaan, selviän ja pärjään kahden lapsen kanssa – omalla tavallani.
Jäin kotiin, kun esikoinen oli kaksivuotias ja kuopus oli puolen vuoden ikäinen. Viikkoa ennen h-hetkeä kuopus ei vielä juonut maitoa pullosta.
Ensimmäisen viikonlopun vaimo oli töissä ja poissa kotoa koko viikonlopun. Pojat olivat vatsataudissa ja minä paniikissa. Kun tuosta selvisin, ajattelin että selviän mistä tahansa. Pystyin, osasin, selvisin.
Palkintokahvit
Pikkuhiljaa löysin poikien kanssa omat rutiinit. Osan asioista tein, kuten olin halunnut, omalla tavallani. Jätin äiti-lapsi -kerhot väliin. Vaatteet olivat välillä mitä sattui ja syötin ruuaksi takuuvarmoja hittituotteita.
Isävuoden aikana opin paljon asioita. Aloin juomaan päiväkahvit kuin palkinnoksi siitä, että sain pojat päiväunille. Tarve omaan aikaan korostui. Iltaisin rupesin lenkkeilemään.
Kokemukseni arjen pyörittämisestä vaikutti myös parisuhteeseemme. Löysimme vaimon kanssa yhteisen kielen ja kokemuksen vanhemmuuteen, joka näkyy yhä edelleen, lähes 20 vuoden jälkeen.
Lapsi kasvattaa vanhemman
Isävuoden tärkein anti oli kiintymys ja suhde omiin lapsiin. Joku on viisaasti sanonut, että lapsi ei ole vanhemman ominaisuus. En ole ”kolmilapsinen isä”, vaan minulla on isänä suhde kolmeen lapseen.
Isyys syntyy vähitellen lapsen ja vanhemman välisessä suhteessa. Lapsi kasvattaa vanhemman. Toistojen kautta vanhempi oppii lukemaan lapsen tarpeita ja vastaamaan niihin. Kiitän vaimoa viisaasta ehdotuksesta ja itseäni rohkeasta päätöksestä.
”Vaatteet olivat välillä mitä sattui ja syötin ruuaksi takuuvarmoja hittituotteita.”
Sinäkin pystyt, osaat ja selviät
Näin isänpäivänä haluan toivottaa ja rohkaista uusia isiä löytämään juuri sinulle sopivan tavan vahvistaa ja syventää suhdettasi lapsiisi. Hyvä lähtökohta on se, että löydät oman tapasi toimia. Tapa voi olla isävuosi tai joku muu juuri sinulle sopiva.
Pystyt, osaat, selviät – sen tiedän omasta kokemuksestani.