Anteeksipyyntöihin liittyy parisuhteessa esteitä, joita kumppani ei osaa aavistaa

Olen pahoillani! Kuva: Unplash.

Yhden sanan ympärille saattaa parisuhteessa tiivistyä paljon tunteita. Ne voivat kaihertaa hiljaa mielessä tai aiheuttaa katkeruutta.

Se ei pyytänyt edes anteeksi.

Se tiuskaisi anteeksipyynnön, mutta sanat ei tulleet sydämestä.

Mitä se nyt enää auttaa, kun et silloin heti pyytänyt anteeksi.

Loukkaantumisen jälkeiset tilanteet ovat kipeitä. Moni odottaa anteeksipyyntöä, jota ei ikinä tule tai joka kuulostaa vähättelevältä.

Tästä tehdään johtopäätös puolison empatiakyvyn puutteesta. Usein tilanne on monimutkaisempi.

Kiukku itseä kohtaan

Sana anteeksi takertuu helposti kurkkuun tai tuntuu omaan suuhun sopimattomalta.

No anteeksi nyt sitten, kumppani kommentoi vihaiselta kuulostavalla äänellä. Puoliso tulkitsee, ettei pahoittelu ole aito.

Syy äänenpainoon saattaa olla se, että anteeksipyytäjää itseäänkin harmittaa oma käytös. Anteeksipyytäjällä voi olla pelko omasta riittämättömyydestä. Silloin on vaikea käsitellä tilannetta, jossa olisi halunnut toimia paremmin. Monella on huoli, että puoliso hylkää tunnetasolla, kun puhutaan omasta mokasta.

Turhautuneelta kuulostava pahoittelu voi johtua myös siitä, ettei anteeksipyytäjä koe keskustelutilannetta rakentavana. Kun käsitellään kipeitä asioita, tunteet saattavat nousta pintaan niin rajuina, että tilanteessa on vaikea olla. Silloin on lupa pyytää aikalisää. Helpottaa, jos aikalisästä on sovittu etukäteen. Silloin molemmat tietävät, että käsiteltävään asiaan palataan, kun tunteet ovat rauhoittuneet.

Tapakasvatuksen huono tulos

Anteeksi on sana, jota vanhemmat opettavat lapselleen jo varhain. Haluamme, että lapsi oppii asettumaan toisen asemaan. On syytä pahoitella, jos on satuttanut toista.

Meitä on saatettu tapakasvatuksen puitteissa patistaa anteeksipyyntöihin tavalla, joka on tuonut koko sanaan ikävän kaiun. Lapsia on pakotettu sanomaan jotain, mikä ei tunnu oikealta tai vielä mahdolliselta.

Sanaa anteeksi on vaikea ottaa omaan käyttöön, jos ei ole saanut mallia rakentavasta anteeksipyynnöstä. Kokemus siitä, että toinen pyytää myötäelävästi ja tosissaan anteeksi omaa toimintaansa, on järisyttävän vahva. Jos ei ole ikinä kokenut tätä, voi olla itse vaikea pyytää lempeästi anteeksi.

Rohkeus katsoa peiliin

Puhumattomuus on ollut selviytymiskeino monissa perheissä. On tuntunut helpommalta antaa ajan kulua kuin pysähtyä käsittelemään suhteiden solmukohtia. On luotettu siihen, että kivuliaat asiat unohtuvat, kun niistä ei puhuta.

Ei menneisyyden virheitä kannata märehtiä. Ei niitä voi muuttaa. Mennyt on mennyttä, sitä ei saa takaisin.

Kumppani saattaa ajatella, että pyysin jo kerran anteeksi, miksi asiaan enää kannattaa palata. En voi peruuttaa virheitäni.

Toinen osapuoli katsoo asiaa erilaisesta näkökulmasta. Loukatulle on merkityksellistä, että hänen kokemustaan ei sivuuteta. Että kipeä kokemus kuullaan ja otetaan todesta.

Omien virheiden tunnustaminen vaatii paljon rohkeutta ja itseluottamusta. Ei ole helppo katsoa peiliin. Oman toiminnan epäkohtia voi tarkastella lempeämmin, jos pystyy ymmärtämään itsensä kokonaisuutena. En ole vain täynnä virheitä, vaan minussa on myös paljon hyvää ja kaunista.

Pettymyksiä tulee väistämättä

Anteeksipyyntötilanteista voi tulla valtataisteluja. Ajatellaan, että toinen on oikeassa ja toinen väärässä. Silloin jäädään vastakkaisille rannoille huutelemaan. Tuntuu mahdottomalta ajatella, että erilaiset kokemukset samasta tapahtumasta olisivat samaan aikaan totta. Voisiko välillä käydä käväisemässä puolison vieressä ja katsella, miltä maisema näyttää siellä?

Joskus puoliso loukkaantuu tilanteessa, jossa ei ole tarkoittanut satuttaa toista. Ehkä päinvastoin, hyvä aikeeni saa aikaan pahaa mieltä. Voiko sellaista tilannetta pahoitella?

Parisuhteessa syntyy väistämättä pettymyksiä ja loukkaantumisia. Toista ei voi tuntea läpikotaisin. Ei voi tietää, mikä hänestä tuntuu ikävältä. Koska olemme ihmisiä, teemme välillä typeryyksiä ja olemme ajattelemattomia.

Vuorovaikutuskanavan puhdistus

Toiset ajattelevat, että en viitsi turhaan mainita asiasta, joka jäi vaivaamaan. Tuntuu hassulta kertoa pienestä loukkaantumisesta. Miksi sanoisin, että minusta tuntuu kurjalta? Ei hän tarkoittanut pahaa.

Mitä tapahtuu pitkällä tähtäimellä, jos en kerro, mikä tuntuu ikävältä?

Jos loukkaantumisiin ei ikinä palata, ne jäävät hiertämään vuorovaikutuskanavassa. Pikkuhiljaa pienistä roskista muodostuu isompia kasoja. Asioiden esille nostaminen ja pahoittelu ovat vuorovaikutuskanavan puhtaana pitämistä.

Olen pahoillani. En tajunnut, että se tuntui sinusta kurjalta. Hyvä, kun kerroit, että sinuun sattui.

Keskustelua kannattaa jatkaa

Moni kaipaa sanaa anteeksi. Mitä ihminen silloin tarvitsee? Onko perimmäinen toive se, että puoliso ymmärtäisi, miltä minusta tuntuu? Kaipaan, että toinen asettuisi minun asemaani. Toivon, että hän kuulisi ja näkisi minut ja minun tarpeeni.

Keskustelua anteeksipyynnön merkityksestä ja erilaisista anteeksipyynnön tavoista kannattaa käydä omien läheisten ihmisten kanssa.

Kyky pyytää anteeksi on osa ihmisyyttä. Onneksi tätäkin taitoa voi harjoitella, jos se tuntuu vaikealta.

Avoimuuteen rohkaisten, Anja Nwose

Sain tekstiin merkittävää apua Facebookin välityksellä. Kiitos teille, jotka kommentoitte päivitystäni! Jos halut ehdottaa teemoja kirjoituksiin, voit jättää viestin tämän kirjoituksen kommenttikenttään. Voit myös laittaa juttuideoita Rakkauden ammattilaisten Facebook-ryhmään. Tervetuloa mukaan!

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *