Vuoteni 2016 – Kohokohtia, kompastuskiviä ja mullistuksia
Vaikka kaikki näyttävät jo elävän asianmukaisesti tiukasti vuodessa 2017, niin mieleni teki vielä hetkeksi katsahtaa kuluneeseen vuoteen. Tähän kokosin lyhyesti kuluneen vuoden tapahtumia, ja bloginihan aloitti tykittämisen täällä Fitfashionilla vasta maaliskuussa, joten matkan varrella mukaan tarttuneille seuraajille osa tästä vuodesta voi olla hieman sumennossa. Tästä tämä vuosi pähkinänkuoressa siis lähtee!
TAMMIKUU
Olin juuri joulun alla saanut kutsun maailman toisiksi kovimpaan ammattilaiskilpailuun Arnold Internationaliin Ohion Columbukseen, mutta preppi lähti melko puisesti käyntiin, sillä jalkaan pamahti kipsi ja kainaloihin kyynärsauvat. Tammikuu menikin treenatessa kahdeksan kertaa viikossa kipsin ja keppien kanssa, mutta onneksi Jumppa oli apuna kantamassa treenikassia ja levypainoja laitteisiin. Kipsin sain onneksi pois kuusi viikkoa ennen h-hetkeä tammikuun lopussa, joka oli suuri huojennus, vaikka edessä oli vielä kuntoutusta ja epävarmoja hetkiä vapaaohjelman parissa. Irtisanouduin myös täysipäiväisestä palkkatyöstä, sillä totesin, että täyspäiväisen duunin, ammattimaisen urheilun ja diplomi-insinöörin tutkinnon loppuun saattamisen kombinaatio oli vienyt minut lähinnä burnoutiin. Kaiken kaikkiaan siis yksi rankimmista prepeistä tähän mennessä, kun elämä oli muuten vähän kuluttunanut ja heittänyt risuja naisen tielle. Mutta elämä on. 😀
HELMIKUU
Helmikuussa otin vähän enemmän aikaa itselle, ja kuukausi sisälsi myös jalkaterän kuntoutusta ja kisakunnon viimeistelyä. Pääsin tekemään ensimmäistä kertaa vapaaohjelmaani neljä viikkoa ennen kisaa jalan armoilla, mutta onneksi koreografia oli vanha tuttu edellisen syksyn skaboista. Pian startattiinkin Jumpan kanssa reissu kohti Jenkkilää! Reissun lähtiessä oli pieni voittajafiilis, sillä en reilu kuukausi takaperin voinut olla lainkaan varma, jäisikö tämä elämäni kovimmista kisamahdollisuuksista kokonaan minulta välistä.
MAALISKUU
Maaliskuu starttasi Columbuksessa, ja Arnold International oli kyllä huikea kokemus. Koko sirkus oli kyllä järkätty reteästi ison maailman malliin, ja meistä pro-kisaajista pidettiin todella hyvää huolta. Jalkavamma salli pienestä kipuilusta huolimatta täysillä vedetyn vapaaohjelman, vaikka vetäisinkin yhden pienen perslaskun kesken kaksiminuuttisen spektaakkelini. Muuten meni oikein nappiin, vaikka tämä pieni feilaus kirpaisikin aivoista jonkin verran. Tämä oli kyllä mieletön reissu, ja olisihan tuonne vielä joskus huikea päästä uusiksi!
Niin ja tottahan tosiaan! Maaliskuussa aloitin myös bloggaamisen täällä FitFashionilla, jeij!
HUHTIKUU
Huhtikuussa paukuteltiin läpi perinteiset Fitness Classic-skabat, ja tiimikaverit vetivät kippoa kotiin. Huhtikuussa pamauttelin myös parit kuvaukset, mutta muuten kuukausi näytti menneen aika rauhaisissa tunnelmissa omasta kilpailukaudesta palautuessa. Tuntui ihanalta keskittyä kahden putkeen vedetyn kisakauden jälkeen palautumiseen ja hiljalleen taas nousujohteiseen treeniin ilman selkeää lukkoonlyötyä seuraavaa kisatavoitetta. Back to basics!
TOUKOKUU
Toukokuussa tuli reissattua perheilemässä, sukuloimassa ja kavereiden nurkissa lähes joka viikonloppu. Ehdittiin myös käydä juoksemassa Jaanan kanssa Red Bull 400 Kuopiossa, ja minusta tehtiin Pro Bodyyn useamman aukeaman juttu kansikuvan kera.
KESÄKUU
Lähdettiin Jumpan kanssa ensimmäiselle yhteiselle oikealle lomalle kahdestaan sitten vuoden 2008, eli äkkilähdöllä pakettimatkalle Turkkiin, ja teki muuten eetvarttia! Reissun perään vietettiin maailman huikein Juhannus Pro Elite Teamin kanssa Lahden kupeessa Suikeron mökillä. Musta tuli myös täti maailman ihanimmille kaksostytöille. Oikein passeli kesäkuu! Alkava kesä oli myös siitä poikkeava, että ensimmäistä kertaa neljään vuoteen en ollut kisaprepillä.
HEINÄKUU
Perustin toiminimen, eli minusta tuli virallisesti yrittäjä! Riipaisin siis, vaikka vajaa vuosi sitten multa kysyttäessä asiasta vastasin vielä, että ”hell no!”
Reissattiin myös vähän lisää, ja lähdettiin Pro Elite Teamin kanssa Berliiniin Joonaksen luo. Loppukuusta harrasteltiin myös kotimaanmatkailua, joista upeimpana kohteena täytyy mainita Yyteri! Heinäkuu oli myös surffitukkani kulta-aikaa, ja suoristusrauta unohtui lähes koko kesäksi kaapin perälle.
ELOKUU
Elokuussa riipaistiin vielä Jumpan kanssa mun synttäripäivänä Budapestiin. Tykästyttiin kohteeseen todella paljon, ja otettiin reissusta kaikki ilo irti. Budabestissä käytiin myös ehkä maailman siisteimmällä salilla! Elokuu huipenti yhden huikeimmista kesistä ikinä! Elokuun aikana näin myös paljon vanhoja kavereita, ja ymmärsin, ettei mun oikeasti tarvitse 100% varmasti tietää, mitä tulen tekemään a) vuoden päästä b) viiden vuoden päästä c) 20 vuoden päästä.
SYYSKUU
Kisakausi käynnistyi täällä Perä-Pohjolassa, ja ensimmäistä kertaa en itse ollut kisaamassa syksyllä. Jyväskylän karsinnoissa huollettiin tiimikavereita ja läntättiin hanuri tuomaripenkkiin! Reissattiin myös kisojen merkeissä likkain kanssa Prahaan, jonne lähdin neiti Malytchevan kisaorjaksi Prague Pro-skabaan. Oli kyllä sairaan hauska reissu, vaikka paljon muuta ei keretykään näkemään kuin kisapaikkaa ja hotellia. Syyskuussa hyppäsin myös ensimmäisen benji-hyppyni, ja oli huisia!
LOKAKUU
Lokakuussa oli taas perinteisen Nordic Fitness Expon vuoro, ja vuokrattiin Pro Elite Teamin kanssa oma kimppakämppä. Viikonloppu oli huikean hauska, vaikka sutinaa riitti. Välillä levittelin värejä tiimikavereille, suurimman osan ajasta tuomaroin, hetkittäin istuin katsomossa ja osan ajasta vietin FASTin messuosastolla. Lokakuussa startattiin koutsi-Pajulahden kanssa kasaamaan mulle tuliterää vapaaohjelmaa vuodelle 2017! Lokakuussa tehtiin Jumpan kanssa myös ensimmäinen asuntotarjous eräästä asunnosta, mutta lopulta meni paksumman lompakon omistaneelle ostajalle se huusholli. Näin jälkikäteen katsottuna onneksi niin, vaikka hyvä sekin oli. Löydettiin vain paljon huikeampi.
MARRASKUU
Marraskuussa lähdin huoltamaan Suomen tiimiä Puolan Bialystokiin Fitnessin MM-kisoihin. Samalla reissulla suoritin myös kansainvälisen tuomaritestin. Alkusyksy oli melkoista menemistä, ja marraskuussa oli onneksi hieman hengähtämisen merkkejä ilmassa. Marraskuussa minä ja Jumppa juhlistettiin myös meidän yhdeksättä vuosipäivää (romanttisesti Friends&Brgrissä hamppareilla).
JOULUKUU
Rauhallisesti alkanut joulukuu muuttui melko kaaokseksi, kun ostettiin Jumpan kanssa aika nopeilla liikkeillä meidän unelmien asunto! Joulukuu menikin yhdessä häsellyksessä muuttopuuhien ja kämpän laittamisen parissa. Joulukin meni tänä vuonna allekirjoittaneelta melkolailla ohi, mutta onneksi Joulu tulee tänäkin vuonna uusiksi!
Jösses. Olipahan vuosi. Tuntuu, että kuluneeseen vuoteen on mahtunut vaikka ja mitä, ja edellisestä vuoden vaihteesta tuntuu olevan lähes ikuisuus aikaa. Tältä vuodelta toivoisin hieman enemmän tasaisuutta, mutta toisaalta janoan kokemuksia ja elämää. Voisin tietty ottaa vastaan hieman pienemmällä sirottimella niitä mullistuksia, ja puolestaan ottaa avosylin vastaan tasaisen fiilistelevää arkea sekä sopivalla lusikalla niitä piristysruiskeita väliin. Veikkaan kuitenkin, että tämä vuosi tuo mukanaan ihan mielettömiä reissuja ja unohtumattomia kokemuksia. Sen takaa tulevan kesän kisarumbani Pohjois-Amerikan puolella, ja saas nähdä mihin muualle tässä taas päätyy. Toki toivon, että säilyn hengissä kesään asti, sillä tässä olisi diplomityö kirjoittamatta, kisahööki alkamassa ja elinkeino ylläpidettävänä! Hommaa siis piisaa, mutta kunhan osaan hallita paletin, niin eiköhän se siitä lutviudu. Jau!
Edellinen juttuni: Kysymyksiä ja vastauksia ravinnosta ja treenistä!
Seuraa minua:
Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen
Pakko sanoa ihan vilpittömästi, että WAU !
Sulla niin unelma kroppa 🙂
Voi kiitos Ulla! 🙂
Olin juuri tulossa sanomaan samaa kuin Ulla. Niin ihailtava fysiikka myös offikaudellakin! Minkä ikäisenä oot aloittanut fitneksen? Tai montako vuotta luulisit hyvän peruskunnon ja lihaksiston omaavan nuorukaisen saavuttavan saman kunnon kuin sinulla? Onko 18- vuotiaana liian myöhäistä aloittaa, vaikka olenkin käynyt jo 5 vuotta kuntosalilla?
Kiitos Anne! Itse vaihdoin vaparifitnessin pariin 21-vuotiaana lennosta kasvattilajini parista, mutta olin tietty kilpaurheillut koko nuoruuteni. Vahvaa urheilutaustaa siis löytyi, mutta ei kuitenkaan kuntosaliharjoittelusta. Fitnesslajithan ovat nimenomaan aikuisten lajeja, eli sun kohdalla siis ei todellakaan ole myöhäistä aloittaa! Optimaalisin ikä kasvattaa lihasmassaa tuleekin alkaakin vasta murrosiän jälkeen aikuisiän kynnyksellä, ja tietty tähänkin vaikuttavat suuresti jokaisen oma tausta ja genetiikka. Ei muuta kuin isoja rautoja liikkeelle salilla! 😉
EIkös jotkut aloita vaikka vasta 40- vuotiaina… 🙂 Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Voi kun itsekin lähtisi saliharjoitteluun, En tiedä miksi kynnys on niin iso.